Olen amatööri blogien kirjoittelussa, tämä oli lähinnä itselleni, päiväkirjaksi.
Haluan seurata matkaani kohti terveyttä, muutkin saavat toki lukea ja kommentoida, mutta tämä on ensisijaisesti itselleni.
Blogin kuvausteksti, mikä piti tuohon alkuun raapustaa, risoo minnuu tällä hetkellä hirvittävästi.
Saakohan sitä muokattua enää mitenkään, vai pitääkö sen kanssa vain oppia elämään? :D
Huoh.. ehkä perehdyn siihen myöhemmin. Nukkumassa olisi jo ajat sitten pitänyt olla, koska vaara uhkaa että joutuisin töihin. Työnantajan perheessä on nyt joku tapahtuma meneillään ja minä olen hälytysvalmiudessa jos pomo ei jostakin
syystä kykenekkään huomenna töihin.

Aika ironista muuten että työsentelen keittiöllä.
Asian parissa mitä eniten vihaan. Onneksi työ sisältää sentäs hieman asiakaspalveluakin, enkä onneksi joudu tekemään ruokaa. Salaatteja ja leipomista, siinäkin on jo henkiselle puolelle riittävästi.

Kysyn itseltäni joka kerta "miten olen jälleen kerran hankkiutunut tälläiseen tilanteeseen".
Yritän päästä kohti parempaa elämää ja tienata edes jotakin, raha ei riitä nytkään kunnolla elämiseen. Hyvä kun vuokran saa maksettua ja siinä se sitten onkin. Taas odottamista siihen saakka kunnes saa taas säälittävän tukun rahaa jostakin... Olen yrittänyt ja yrittänyt, käynyt läpi kaiken mahdollisen ja mahdottoman, mutta tuntuu etten vain pääse elämässäni eteenpäin. Kouluttautuminen paikkakunnilla, uusien säädösten johdosta on lähes mahdotonta. Vihaan omaa ammattiani eikä töitä tunnu löytyvän oikein mistään.. ottaa päästä ja väsyttää ihan hemmetisti. Jotkut syntyy kultalusikka suussaan ja kaikki onnistuu, aina ollaan parhaita siinä mihin ryhdytään eikä koskaan epäonnistuta.. ja sitten on niitä jotka joka päivä yrittää, taistelee kaikin voimin että onnistuisi edes kerran, mutta ei.. miksi onni ei jakaudu tasaisesti kaikille?

Ehkäpä tästä pitäisi oikeasti mennä nukkumaan, jos huomenna olisi selkeämmät ajatukset.

-N