Tällä viikolla syöminen, tai syömättömyys on lähternyt käsistä.
Kävin taas raintoterapeutilla, Oli pakko mennä puntariin, se alkaa jo ahdistaa..
Kun pääsin puntarilta kysyi rt heti "eikai sulla ollu mitää painavaa taskussa?"
Mä aloin jo suunnittelemaan miten laihdutan, kuihdutan itteni ihan kasaksi luita joita nahka vaan sitoo.
Puolen kilon hiekkapainoja on helppo piilottaa pari kolmekkin housunlahkeisiin, nilkkojen ympäri esim.

En tiijä, jos alkaa käymään liian ahdistavaksi, niin lopetan käymisen kokonaan.

Onn siis elänyt viikon oikeastaan vissyllä, töissä oon syömny vähä salaattia ja pari nakkia näin esimerkiksi.
Mutta loppupäivä menee vissyä lipittäessä.
Teetä en enää edes halua juoda, join äsken ja siitä tuli inhottava, raskas ja pöhöttynyt olo. Ihan ku olis nakattu kasa kiviä vatsaan... Avopuoliso on onneksi vuorotöissä eikä se ehdi olemaan kotona päiväsaikaan ku joka toinen viikko. Eikä mikää estä mua syömästä epämääräisesti myöskään sillo ko avopuoliso on kotona, voin sanoa että söin töissä.

Tänään söin lisäksi kaksi "roiskeläppää" ne tuli aika kyytiä ulos samantien.
Ei ollut mikään ylisyöny olo, tuli vaan henkisesti sellainen fiilis että tää lihottava paska on pakko saada kehosta pois ja äkkiä! Ajattelin ensin että en oksenna, mutta koko ajan päässä jyskytti ajatus lihomisesta.
En ole enää edes syönyt aamupalaa, rt:n antama 1200kcal ravintosuunnitelma komeilee jääkaapin ovessa, pyyhin sillä pian varmaan perseeni. Ihminen on outo, miksi se kostaa itselleen kaiken pahan? Minä en keksi mitään muutakaan keinoa, ja entisenä ammattiviiltelijänä ja ryyppääjänä menee tämä syömishäiriön paheneminen tässä sivussa.
Ei ole mikään uusi juttu jos syö ja oksentaa tai jättää syömättä, ehei.
Olo on paljon kevyempi, on mukava olla. Vissyä voi juoda ketjussa koko päivän, eikä siitä tule huonoa oloa niinkuin teestä.

Viikonloppuna pitäisi syödä oikeaa ruokaa ja lähteä kaverin luo viettämään iltaa, sielläkin pitäisi syödä, ahdistaa. No mie syön sitte vaikka salaattia, eikai maailma yhteen pihviin kaadu?
Meen samalla kaavalla ku ennenki, viikossa on yksi ruokapäivä milloin voi syödä lämmintäki ruokaa ja sitte muuten mennään salaatilla ja vissyllä.
Jotenki tuli tosi rauhallinen olo, vaikka tuo syöminen ahdistaakin.

RT:lle oon ollu tosi avoin syömisistäni ja oksentamisistani.. nyt suljen sanaisen arkkuni,
Viimekerta rt:llä meni kyllä kaikkeen muuhun ku syömisen miettimiseen, avauduin paskasta elämästäni ja vaikka kuinka yritin kääntää puheen ruokaan, hän palasi aina vaan uudelleen ja uudelleen kyselemään vointiani.. paskahan se on, ei siitä mihinkää voivottelulla tai muullakaan pääse! Niin se vaan on, vaan suoranainen ihme voi mut pelastaa..

Mä en jaksa enää välittää, mä nautin kevyestä olosta minkä vissy mulle antaa, ei oo nälkä tai mitää.. ja nälkään tottuu, viikossa, parissa ei tunnu enää missään vaikka ei laittaisi pariin päivään suuhunsa ruoan muruakaan.

Mulla on tavoite pudottaa ainakin 10kg pois painoa, tai ylikin 45kg olis sellainen mukava tavoite ja jos tuntuu että läskit lähtee irtoamaan hyvinki niin sellaiset 40kg ei oo myöskää huono.
Nykyistä painoa en kehtaa edes kertoa, ehsitaa olla tälläinen hyllyvä läski..
ja seuraava kuka sanoo että "sun ei tarvi laihduttaa" niin vedän sitä turpaan!
Lopetan puhumisen laihduttamisesta, lopetan itseni mollaamisen läskiksi, suljen kuoreeni tämän puolen itsestäni ja alan hitaasti tappamaan itseäni, näännytän oikein, se on ennenkin ollut keino paeta todellisuutta..
Miksi se sama ei toimisi nytkin?