Söin tänään töissä terveellisesti salaattia ja muutaman nakin.
Kotona söin salaattia ja pienen annoksen linssisötköä. TÄmä olisi ihan ok ja onnistunut päivä ellen olisi ahdannut iseeni myös isoa annosta pyttipannua, keksejä ja pullaa... -.-
Minun ei edes tee varsinaisesti mieli pullaa mutta tulee vain sellainen kevyt ajatus että nyt syön pullan, ihan kuin joku saa ajatuksen "lähdempäs lenkille".
LEnkilläkin kävin, kävelin melkein tunnin.
Siivoamisen päälle join vettä ison lasilisen..
Nyt olo on ihan hirveä.. siis totaalisen täyteenahdettu.. YÖK!
Juuri tälläistä olotilaa inhoan, mutta huomenna onnistun, en anna itselleni enää mitään tekosyitä syödä pullaa, keksejä
vaikka tuntemuksen takana ei olisikkaan tunnesyöminen.
Yksittäiset hajanaiset ajatukset pitäisi vain antaa soljua päähän ja sieltä äkkiä pois.
Torstaina on paastopäivä, milloin en pistä suuhuni mitään muuta kuin nesteitä.
Aloittelen nyt ekaa paastoani jo varmaan huomenna.
Nesteen laatua en ekoille paastoilla rajoita, se voi olla teetä maidolla tai vettä. Niitä yleensä juon.
tai kahvia maidon kanssa.

Tunnesyömisestä ja vain ajatuksesta että pitäisi syödä ei nähtävästi pääse eroon sillä että kovaa karkin porkkanalla.
Pitää vain unohtaa se, aina kun tulee ajatus mieleen "tekisi mieli syödä jotakin". Pitäisi kysyä itseltä "onko minulla todella nälkä" joskus jano tuntuu nälkänä. Ensin juoda lasillinen vettä ja jos tunninkin päästä on nälkä, niin sitten voi syödä.
Nämä sanat kun saisin taottua tajuntaani.

En voi sanoa onnistuneeni tällä viikolla, mutta ainakin olen yrittänyt.
Joka päivä puhuttelen itseäni enemmän ja enemmän, luen artikkeleja ja yritän selvittää sitä miksi tunnesyön.
Johtuuko se kuitenki vääristyneestä kuvasta ruokaan.
Sillä että sain selkäsaunan siitä etten syönyt...
Miksi sitten palkitsen itseäni ruoalla jos ruoka on alunjuurin syy pahaan olooni?

tässäpä minulle ja muille saman asian kanssa painiville hieman ajatuksia.

 

Tunnista tunnesyömiseen johtavat tekijät

Ole tietoinen siitä, mikä laukaisee tunnesyömisen sinun kohdallasi. Tee itsellesi kysymyksiä, jotka auttavat ymmärtämään itseäsi ja tunteitasi. Esitä itsellesi esimerkiksi nämä kysymykset:
 

• Olenko fyysisesti nälkäinen, vai ainoastaan henkisesti?
• Mikä laukaisee tunnesyömisen?
• Minkälaisia ruokia himoitsen?
• Tapahtuvatko nämä himot säännöllisin ajoin?
• Mitkä ruoat lohduttavat minua eniten ja saavat minut tuntemaan oloni paremmaksi?
• Mitä minä todella tunnen?

 

-   Useinkaan en ole fyysisesti nälkäinen. Mietin useasti jopa että koska olen ollut viimeksi nälkäinen,
    sillä haluan kokea nälän tunteen. Onko sairasta yrittää tuntea nälkää? En pelkää sitä päinvastoin, siihen tottuu
    viikossa, ainakin mitä menneisyyteen on uskomista.
-   Tuohon on hankala vastata sillä en ole osannutkaan ajatella asiaa tuolta kantilta.
    Usein vain kiinnitän huomiota siihen onko minulla tosiaan nälkä vai ei.
    Monesti palkitsen itseäni ruoalla, "nyt siivosin, voin taas syödä kunnon lautasellisen", "nyt tuntuu paskalta,                      äärimmäisen paskalta, ostampas suklaata". "Sain uuden työpaikan, teenpäs kakun".
    samalla hetkellä kun olen syänyt vihaan itseäni että teen itsestäni entistä lihavamman.
-   Himoitsen pääasiassa niitä ruokia/herkkuja mitkä minulta kiellettiin lapsena.
-   Päivittäin tulee tunne "pitäisi syödä", yleensä se johtuu tylsyydestä. Välillä en ajattele mitään muuta kuin ruokaa,
    enkä käsitä enää edes miksi sillä vihaan sitä ha haluan olla hoikempi, ylimääräinen hyllyvä vatsa ei ole se mistä            olen haaveillut.
-   Oloni on syömisen jälkeen usein hirveä, en osaa syödä riittävän vähän, vaan syön aina liikaa ja sitten olo on                   äärimmäisen huono. Kaipaan syömisen jälkeistä kevyttä tunnetta. Sellainen hyvä olo, ettei ole syönyt liikaa.
    hmm.. mikä lohduttaa eniten, kaikki se mitä himoitsen eniten, mistä minut pahiten lapsena haukuttiin.
-    Mitä minä todella tunnen... oloni on helvetin väsynyt, nuijittu, nujerrettu, väärinymmärretty, epätoivoinen, vihainen,       
    raivostunut.. Vihaan sitä että minun pitää aina olla kiltti kaikille, kaikille mieliksi... !!!!!!
Sain ahaa-ajatuksen. Onko pakonomainen liikaa syöminen sitten toisten mielistelyä? Sitä että "katso isi, syön paljon ja väkisin?!"
vaikka vihaan sitä sydämmeni pohjasta ja vihaan sitä mitä se tekee minun keholleni, mutta olisiko se kuitenkin sitä isän miellyttämistä?
(nyt annan ajatuksen hautua ja siirryn eteenpäin hajatelmissani, sillä olen vakuuttunut että keksin osittain tunnesyömisen ja väkisin ahtaamiselle syyn, jälleen kerran PRRRRRRRRRRRRRRRRRRR (rumpujen pärinää) se on ISÄNI! YLLÄRI)

En koskaan keskity syömiseen, luen, katson tv:tä, pelaan jne.... Keskityn kaikkeen muuhun paitsi itse syömiseen, syöminen on minulle pelkkä suoritus.. Mätän lautaselle ruokaa, syön sen äkkiä, poissa silmistä, poissa mielestä perjaatteella. Sitten olo on hirveä, itse syömiskokemuksesta mulla ei oo mitää mielikuvaa.. Ruokaa oli vain lautasella ja ruoka katosi lautaselta, olo on ihan hirveä...
Tunnistan kyllä mikä on hyvää ja ei niin hyvää ruokaa, MUTTA en nauti siitä. mitä on ruoasta nauttiminen?
Nautin esimerkiksi viiltämisestä, en siksi että se sattuu, vaan siksi että saan tehdä itseeni haavan ja siitä tulee arpi.
Rakastan arpia. Olen koristellut itseäni useilla arvilla, teen niitä vaikka oloni ei olisikkaan paha ja masentunut.
Nyt tuntuu että olotila alkaa taas pikkuisen helpottamaan, olen nukkunut melko hyvin kahtena yönä peräkkäin!!!!!!!
Ehkä jaksankin ottaa elämästäni taas kiinni, edes pieni askel kerrallaan...


tälläisen löysin eräältä keskustelupalstalta..

" tapasyöminen vailla erityistä tunnelatausta "
Sitä syömiseni on, samalla hyvittelyä jostakin jollekkin.. varmaankin isäni miellyttämistä, koska haluan välttää konflikteja viimeiseen saakka isäni kanssa.. en jaksa sitä turhasta huutamista, haukkumista jne..,

 

 

1. Tunnista tapasi

Pidä yhdistettyä ruoka- ja tunnepäiväkirjaa. Merkitse ruokien lisäksi syömistilanne ja siihen liittyvät tunteet. Syötkö eri tavalla yksin kuin porukassa? Lohtusyömistä harrastetaan yleensä muilta piilossa.

- Kun syön kotona, syön ihan holtittomasti, häpeän syömistäni todella, siis ihan oikeasti häpeän. Näen itseni vain entistä isompana läskinä ja tunnen avomieheni inhonväreet jotka tarttuvat läskeihini värisemään ja tutisemaan, tunnen itseni vieläkin lihavammaksi..
Joskus tosin voin vetää ison kebab annoksen, (yleensä äijäporukassa) vain siitä syystä että minun pitää saada näyttää, katsokaa, minä syön!!!
Nyt kysynkin itseltäni, miksi minä todistelen? Ei mun tarvi! Ei todellakaan, ei ketään oikeastaan edes kiinnosta mitä ja paljonko syön.
 

Ota rennosti. Anna itsellesi välillä lupa herkutella. Kiellot ja morkkis lisäävät ahdistusta, mikä sysää helposti syömiskierteeseen.

- Niinpä, niinpä! Lupaan aina itselleni että nyt syöminen loppuu, jätän kaikki turhat herkut pois.. joka kerta sorrun uudelleen ja sitte tulee morkkis, olo on paska ja syön lisää.. nii-IN. Siinä se valmis kierre sitten onkin...
Että, voi vitja ku alkaa valottumaan tämä sotku vihdoinkin!
Ei tarvitse välttämättä ruoskia itseääni hirmuiseen raivoon, kun asiat selkiää kun niitä riittävästi miettii ja ottaa selvää.
Mihin mä mitää terapeuttia ja ravintoterapeuttia tarvin, ku asiat voi selvittää itsekkin?

Korvaa syöpöttely jollakin kivalla. Kun karkkihimo iskee, soita kaverille, lue hyvää kirjaa tai neulo.

Mielihalun voittamista voi treenata altistamalla itseään halulle. Kun suklaahimo yllättää, nosta suklaalevy pöydälle ja tuijota sitä niin kauan, että mielihalu talttuu. Yleensä himo alkaa laantua noin vartissa.

-Niin.. mikä minusta sitten on kivaa.. kavereille en soittele, en koskaan..
Ekan kerran joudun ilmeisesti myöntämään itselleni että nautin lenkkeilystä koiran kanssa, rakastamn myös kouluttaa koiralle hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä taitoja..
Neulominen on kivaa joo.. mutta mulla on niin paljon keskeneräisiä projekteja että ne lähinnä vituttaa.
MIkä olisi joku kiva juttu millä korvata mieliteko.. lukeminen? Olen ajatellut kyllä lukea pari kirjaa uudelleen..,.,
Ehkä voisin kaivaa ne tuohon saataville, ja lepuutan aivojani lukemalla EI koira-aiheista kirjallisuutta sillä koira, sen kanssa oleminen, sen kouluttaminen ja kouluttamisen suunnitteleminen, vaikka se on kivaa, se on jo melkeinpä työtä.
Haluan että voin välillä irtautua "arjesta" ja tehdä jotakin muuta kuin miettiä jatkuvasti koiran käyttäytymipsykologiaa...

Aika pitkäksi venähti tämä vastaus, mutta se on sitte lenkille lähtö tai lukeminen.

Tässäpä taisi tulla kaikki, enempää en pikaisella haulla löytänyt järkevää tekstiä, vaikka tekisi mieli etsiä, haluan irtautua koneelta aikaisin, olen laittanut merkille että nukkuminen on helpompaa kun läppärin unohtaa illalla tunnin pari ennen nukkumaanmenoa.

 

Lissee hajatelmia sit taas jossaki vaiheessa. Huoh, olipas puhdistava kokemus jälleen kerran.