Noh.. lupauduin sitte raahautumaan kaverini mukaan,
Luulin jo että lähdetään kotiin ku porukka keksi että aletaan grillaamaan.
Lähdettiin kauppaan ja mulla kukkarossa ehkä justiin 5e.
Mentiin lihatiskille ja porukat ostivat lihaa monta kiloa..
"mä ainaki otan tuota kalleinta!"
Mua rupes vituttamaan ja tuli vitun paksa olo.
Mulla ei ollu varaa ostaa lihatiksistä yhtään mitään..
Sanoin että saatte viijä mut tämän jälkeen kotiin, en viitti kattella teidän mässäilyä ku
mulla ei oo varaa ostaa mittää täältä...
Sanoivat että ei se mitää, ota meiltä.. mut sanoin että en halua olla aina mikää vitun lokki
joka käy toisten kukkarolla ja lautasella, ku mulla ei oo koskaa rahaa ostaa mitää takas.
Saivat mut suostuteltua grillaamaan ja sain kyllä ihan hyvää pihviä, mutta tunnelma
oli kuollu ja muutenki kireä parin tyypin kireistä väleistä johtuen, jotka tuntuivat vaan kiristyvän entisestään..

Illan päätteeksi oli kiva sitte kuunnella tunnin erään tuttavan känniänagstamista ja yrittää lohduttaa,vaikka itselläkin usko parempaan huomiseen on kuollut jo ajat sitten,,
Mitä vittua mä täällä teen kun kaikki menee päin helvettiä?!

Itkin jo avopuolisolle että tää on niin perseestä, mä en kestä tätä enää.

Kävin sairaanhoitajalle juttelemassa, hän ohjasi mut psykologille (vai psykiatri) vittu ihan sama..
Puhui lääkityksestä ja jaksamisesta, pääsen ihan sossutyypinki kanssa kjuttelemaan ja yrittää vinkua rahaa..
 

Eräs kaveri on painostanut mua joka päivä. Painostus on juuri oikea sana sille tunteelle jota sen jatkuva soittelu,m kysely ja viestittely on tuntunut.
VITTU ANNA MUN OLLA RAUHASSA!
"onko sulla mitää tekemistä?"
"mitäs sä oot meinannu tänään"
"vittu kun on tylsää.."

Eikö ihmiset osaa nykyään vaan olla ilman että jotaki jännää aktiviteettia ja hengaamista pitää olla
koko hereillä olo ajan?!
Voi vittu, en minä sellaista jaksa.
"sit ku en vastannu puheluihin ja muihin niin tulee viestiä,ootko kunnossa..
VITTU ANTAKAA MUN OLLA!!
MÄ HALUAN OLLA YKSIN!
ja sen kyllä teenkin selväki ja onneksi kaveri menee töihin niin ei oo sekään hönkimässä jatkuvasti niskaan...
Sanon kyllä että ei millää pahalla, mut haluan olla nyt rauhassa, enkä halua nähdä ketä'än.. en yhtään ketään,
en puhua puhelimessa tai viestitellä.
 

Mä en vaan jaksa eikä mua kiinnosta ihmisten seura...
Avopuolison läsnäolo piristää, mut niin siinä käytiin että se huolehti musta tämän viikonlopun ja jopa yritti siivota.
imuroikin muka, eii siitä mittää apua ollu, mutta ainaki se yritti..

Porukat kävi kylässä, niille yritin esittää ihan tavallista ja ihan luonnostaan se rooli menikin päälle.

Oikeasti musta vaan tuntuu että se ei oo enää pitkän matkan päässä että kilahtaa ihan kunnolla.
Nytki alkaa rakoilemaan kaikki ihan vtun pahasti..

unta en saa edelleenkään ilman lääkkeitä ja sitä pyydän lisää huomenna lääkäriltä. saa nähdä millaiset tropit sieltä muuten tulee..
 

lisäksi mä tunnen itteni kamalan rumaksi..
en tajua ollenkaan mikä irvokas hirviö peilistä katsoo takaisin, kuka sieltä katsoo.
En enää katso edes juttaa ja puolen vuoden super diettejä.. lannsitun vaan entistä enemmän.
Luulin laihtuneeni 8kg, en sitte ollutkaan, puntari oli ihan pikkaisen vaan näyttänyt vikaan..
Olen ruma, vatsaa on vielä ja reisiä..
En tunne itseäni nätiksi, olen vastenmielinen ja ruma sika..
Naamaon ruma kuin petolinnun perse eikä kropassakaan ole kehumista..

mut mä en jaksa enää edes kiinnostua en oo kahteen viikkoon käyny koiran kanssa edes lenkillä..
Huomenna pitää petrata ja yrittää kävellä lenkki sen kanssa,vaikka vaan pienikin.. tai mihinkä mulla on kiire.. ei minnekkään.. ikinä.
Kun ehdin ajoissa vaan terapeutille niin ei muuta..

Olo on kokonaisvaltaisen turta.

Poltin tässä elämäni ekaa kertaa pilveä., en oo koskaanauranut niin paljon.
En meinaa enää ikinä juoda viinaa, se vaan ahdistaa, laittaa viiltelemään ja sit on ihan hiveä ahdistus ja morkkis
monta päivää..
Pilven poltossa ei oo mittää tuollaisia, olo on rento, vähän jumittava ja äärimmäisennaurattava.
Päässä pyörii "filosofisia" ajatuksia ja samalla ne puuroutuu ajatusten virtaan eikä mistään saaoikein kiinni.
Pienet kolaukset ja muut vainoharhat nukkumaan mennessä ei haitannut, niitä tulee ihan selvinkn päin.
Onneksi tuolla on vielä annos, ja rahaa on sen verran että voin hemmotella itseäni taas jossakin vaiheessa.
Tietenkin sen rahanvoisi laittaa laskuihin, mutta jos vaikka sossulta saisi rahhoo, niin käytän pienet säästöni kunnon tötsyihin,..
En välillä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä koska pääsee seuraavaksi polttamaan..
Avopuoliso tietää pössyttelystä, mutta ei se ainakaa raivaria  saanut..
Mitä väliä, ei se oo mun isä tai äiti ja juohan seki viinaa.. minä enjuo, minä poltan pilveä.

Mutta olo on paska.. en halua nähdä ketään..
Kaveri osti justiin auton.. ihan kuin uusi, ei oikeastaan yhtään ajettu.
Tosi kiva hymistellä, iloita hänen puolestaan ja yrittää olla onnellinen siitä että hänellä on nyt noin mahtava auto..
Vitut, mä oon oikeasti vitun kateellinen ja katkera siitä että kaikilla muilla on onni työ ja raha-asioissa, niitä suitsutetaan jha niillä pröystäillään minun aikana, ihan kuin joku isompi voima haluaisi kääntää puukkoa minun haavoissani..
ihan kuin tämä tilanne ei muutenkin sattuisi jo ihan tarpeeksi...
Siinä sitte vaan taas tekohymy ja naurut naamalle.. kaikelta tältä vältyn kun en ole kehenkään yhteydessä..
En jaksa hymyillä, enkä olla enää onnellinen kenenkään puolesta, en vain jaksa.

Oon tähän saakka osannut olla iloinen muiden puolesta, omista vastoinkäymisistä huolimatta.. nyt en enää.