mulla on paska olo..
Eilen itkeä tirautin.
Juttelen ainoalle kaverilleni skypessä..
Näen sivupalkissa avopuolison kuvan, sen kuvan minkä hän silloin itsesään lähetti kun rakkaus
oli kuumimmillaan... ei siinä mitään ihmeellistä, ihan tavallinen kuva jossa hän hymyilee.
Muhun sattuu... sattuu ihanvitusti.
Aivan vitusti.
Mä oon pettänyt avokkini viiltelemällä.. silpomalla itseäni ja aiheuttamalla hänelle kiinni jäätyäni
järkytystä, tuskaa ja ahdistusta.
Olisi hienoa että mulla olis joskus muutakin kerrottavaa hänelle kuin pelkkiä huonoja uutisia.
Miten pitkään hän jaksaa?
Missä on hänen sietokykynsä?

Jalkaan sattuu.. kiersin kaksi rullaa sidettä jalkaani.. molemmista siteistä tuli läpi..jos ne ei oo apteekissa kalliita niitä pitää ostaa lisää.. ne tulee tarpeeseen..
Lisäksi ketipinorit ja terapiat päälle.
Autolla ei ole varaa ajaa.. pitää kävellä.. ei se minua sinänsä haittaa.. ainakaan ei tarvi olla kotona eikä se 3-4km ole edes pitkä...

Itku tulee.. muhun sattuu ihan vitusti kun mieti avokkia.
Tiedän ettähän on vahva eikä häntä tarvi suojella.
Mutta se mitä minä tein, sattuu muhun avokin puolesta.
Kärsin.. silti haluan jatkaa..
Olen ansainnut sen...

Ajattelin ostaa viimeisillä omilla rahoilla veitsen millä voisin toteuttaa viiltelyäni, mutta pelään
veitsiä, pelkään todella. Mua pelottaa leikata salaattia, tomaattia yms juuri teroitetulla veitsellä.
Viiltelen neulalla ja yllätyksekseni en ole ainoa!
IhanaA!

Nyt ajatus pysähtyy kokonaan..
Järki ei kulje.

Kenelle voisin sanoa että olen jällen sortunut viiltämään?
Haluaisin mennä asuntoni pihalle ja huutaa keuhkojen täydeltä
KATSOKAA MUN JALKAA!!!
SILVOIN SEN IHAN ITSE!!!!

Olen kantanut tätä roolia ihan liian pitkään... ihan liian kauan..
Nyt pitäisi olla sen verran selvä että pystyisin värjäämään kaverin hiukset...,
No se tulee vasta tuntien päästä, tässä ehtii ihan hyvin juoda kunnon kännit.
Harmittaa ku ei oo viinaa.. -.-
Sillä saisi hyvin käyntiin kännin.. kaljasta ei oo apua.