Tajusin eilen illalla vielä mietn peittelen avokilta uudet haavat...
OStan jälleen pitkät sukat!
Käytän niitä vain silloin kun hän on paikalla...
Yleensä sänkypuuhissa jää joku vaatekappale päälle ja toisinaan ne on sukat.. nyt pitää pitää mies vaan kiireisenä
ettei se ehdi keskittymään sukkien riisumiseen...

kohta ei oleoikea mutta pointin varmasti tajuatte...
Satutan itseäni ja nautin siitä..
Semitä piilottelin niin monta vuotta, se mitä ehkä vähän häpesinkin, mutta samalla rakastin.
Se mistä yritin pysyä erossa pitkiä aikoja ja nyt annoin kiusaukselle vallan...
Käveleminen sattuu... sattuu ihan vitusti.
Aion viiltää lisää.
Olo on kuitenkin ollut oudon rauhallinen, johtuuko siitä että vedin Zopinoxia
ja nukuin hievahtamatta paikallani 9h.
Onneksi ainakaan vielä ei ole ollut raudan makua suussa.. siitä moni valitti.
Aion jatkaa sen käyttöä ainakin tämän ja ensi viikon.. tai vittu.. eihän se edes riitä.. no pitänee kokeilla puolikkaalla tabletilla.. ja sittetaas soittaa lääkärille ja vinkua lissää.. Ahdistaanyt nimittäin ihan vitusti.
En välitä siitä vaikka siihen tulisikin riippuvuus.. ihan sama.

Nyt minulla on kuitenkin siis tosiaan söpöt raidalliset sukat.
Söpöys kätkee alleen kuitenkin paljon, paljon asioita.
Sellaisia joista itseasiassa haluaisin jäädä kiinni, mutta toisaalta pelkään
miten avopuolisoni reagoi siihen.

Söpöyttä...

Sen alle peittyy niin paljon....

Arpien vaalenemiseen menee pitkään... ehkä voisin meikata niitä vaaleammiksi sen ajan?
Onneksi avopuoliso on reissussa varmaankin syksyyn saakka.. sinne asti voin viillellä vapaasti ja syksyyn mennessä pitää ostaa muutama pari polvisukkia lisää.

Mitenpitkälle sitä ihminen onkaan valmis menemään ja valehtelemaan rakkalleen, että saa toteuttaa sairasta fantasiaansa?

Teenkö ihan väärin?

PS: Miten teidän läheiset ovat reagoineet teidän viiltelyyn?