Voi jumalauta, tää elämänhallinta on aika saatanan haastavaa.
Yritän säästää ja elää säästeliäästi, mutta aina tulee näitä "mä tarvin sitä ja tätä" ja osaan uskotella itsellenikin esineen tarpeellisuuden niin että ostan sen.
Menin sitte ostamaan 300e hintaisen uuden puhelimen, no nykyinen ei toimi kunnolla että kai sille oli sit syy.
Samoin 700e läppäri. Kysyn vaan millä rahalla neki maksetaan ku tilillä on taas pyöreät nolla.

Syöminenki karkaa käsistä ja oon kehittänyt itselleni säännön, kysy itseltäsi onko kyse halusta vai tarpeesta.
ja sitä oon saanu noudatettua jonki verran syödessäni.
mutta tuo rahankäyttö..

Se vituttaa mua suunnattomasti ja se vituttaa varmaan avokkiakin..
Kaikki vaan murenee käsissä eikä mikää pysy enää hallinnassa.
Avokki ei varmasti ymmärrä että sairaus puhuu ja käyttäytyy, ennen osasin käsitellä rahaa ja olla säästäväinen. En enää
nyt sen vasta tajusin.

Kelalta sain sentäs muutaman satasen sairauspäivärahaa.. kun oli ensin kaiveltu kaikki yksityisasiani paperille kelan arvioitavaksi.
Tosi hienoa.. hävetti ihan vitusti lukea lääkärin epikriisiä ja laittaa se menemään että joku muukin näkee sen. No on ainaki kahvipöydässä keskusteltavaa....

Nyt sitte pyydän ja "rukoilen" että kaikki menisi nappiin ja saisin sitä vitun opintotukea ja lainaa.
Lainalla maksetaan sitte läppäri pois.. ja samalla koiran luustokuvaus.
Tää ei tuu päättymään tosiaankaan hyvin. ei vaan tuu.
Kaikki vaan lipsuu ja lipuu käsistä koko ajan vaan kauemmas, kaikki järkevä ja tasapainoinen lipuu tasaista vauhtia
yhä kauemmas enkä pysty enää tavoittelemaan sitä.