"Tänään kun tulin töistä, ajoin autolla ja katsoin kun kolme pissistä käveli jalkakäytävällä ja nauroi.
Tuijotin yhden heistä kasvoja, olivat oikeasti tosi kauniit.
ja samalla aloin vihaamaan ja inhoamaan itseäni. Aina kun mietin sitä miltä naamasta näytän tunnen itseni niin totaalisen ulkopuoliskesi. Olo on epätodellinen, miten ihminen voi näyttää tälle?!?! Haluaisin repiä ja leikata naamani irti, silpoa sen pienen pieniksi paloiksi ja polttaa jäänteet, ei kukaan ihminen voi oikeasti näyttää tältä.
Tunnen itseni ihan ufoksi. Mä en kästiä mietn ihminen voi olla näin sekaisin, avopuoliso sanoo että olen kaunis, mutta mun pieni pää suodattaa tuollaisen lauseen ja heti tulee epäluuloiset mietteet "niin se vaan sanoo, se ei oikeasti tarkoita sitä".
Joskus olen miettinyt miten avopuolisoni edes ilkeää koskea muhun, miten se ilkeää koskemaan mun ihoon.. mä oon aina vihannut itsessäni ihan kaikkea.
En pidä kosketuksesta, en varsinkaan paljaalle iholle ja päästäni voisin luopua samantien.
Miten joku voi välittää ja miten joku voi olla tälläisen sekundaihmisen kanssa?
Minussa ei ole mitään kaunista,
Kuvittelen tietenkin että avopuolisoni käy pettämässä minua vähintäänkin exänsä kanssa, tai ihan kenen tahansa kauniimman, eikä siihen paljoa vaadita.
Selailin netistä rokkivaatteita, siellä malleina, kauniin hoikat naiset, kauniit kasvot ja jälleen minä tunnen itseni ihan ufoksi. Sitä tunnetta on sanoilla vaikea edes kuvailla.. en tunne itseäni edes ihmiseksi kun katson niitä kuvia.
En osta itselleni kauniita vaatteita koska en koe olevani niiden arvoinen. Minulla ei ole kaunis koti sillä
en ansaitse sitä, lisäksi ei se sovi näin ruman sian imagoon.."