Heräsin varmaan joskus 8 aikoihin ja pissitin koiran.
Sen jälkeen nukahdinkin uudelleen ja niin nukuin pommiin koirataphtumasta.
Noh, en sinne enää olisi muutenkaan halunnut lähteä, en jaksa.
Olisihan siellä tavannut tuttuja jne, mutta ei huvita ja vasytti ihan vitusti.
Oon tämän päivän aikana ollu hereillä tunnin ja nyt vasta heräsin uudelleen.
Tai olen ollut hereillä, mutta ei ole huvittanut nousta sängystä....

Olo menee koko ajan vaan paskemmasi ja tuntuu että olisin kuin Ring elokuvien Samara Morgan.
Vankina pimeydessä eikä mitään mahdollisuuksia päästä pois.

Kouluakin olisi huomenna, 8h päivä. Lähden kyllä pari tuntia aikaisemmin, koiran ja itseni takia.
Onneksi sieltä vaan voi lähteä.. tai en minä ainakaan ole koskaan mitään kysellyt.
Koko viikko olisi pitkiä päiviä, mutta ihan sama, en jaksa eikä huvita.

Torstaina olis sitte sairaanhoitajakäynti.
Psykologin käynnit loppui, kaippa se vähä tuntuu orvolta, ja joetnkin tuntuu että minut jätettiin yksin
vaikka psykologi sanoi, "sinä et jää yksin"..
Mutta saanko samanlaista tukea ja näkökulmia hoitajalta kuin psykologilta?