Mulle oli koko viikon selvää että perjantaina vedetään perseet olalle.
Viinapullo poltteli laukussa kun istuin hoitajalla ja avauduin asioistani taas ihan kunnolla..
No, kottiin päästyäni aloin sitte juomaan, join kossupullon jotaki 22% juomaa eikä se tuntunut missään.
Lähdin sitte sen jälkeen autolla hakemaan lissee ja ostin niin paljo juomaa ku vaan tilillä oli katetta.
Tilillä komeilee nätit 3,70e ja sillä pitäs vielä mennä melkein kolme viikkoa.
Sitte keksin että kun tämä ei vaan mene päähän, oikeasti, olo ei tuntunut yhtään humalaiselta, niin vedin sitte
pari omapoxia...
Sen jälkeen en muistakkaan enää yhtää mittää, menin sitte paljastamaan isännällekkin lääkesekoiluni
ja pyysin anteeksi, sanoin ettei tämä toistu.
Ei todellakaan toistu, ei enää ikinä!
Olo on melkoisen heikko, vaikka ihmettelen kyllä että kupillinen vettä on pysynyt sisällä eikä oo tullu ylös...

Kävin piiiitkässä suihkussa ja mietin että nyt oikeasti jmalauta Ninni!
RYHDISTÄYDY!
Nyt saa loppua tämä koko kesän/syksyn kesänyt lääkesekoilu. Ihan oikeasti.
Nyt mulle riitti, vaikka ei oo ihme kyllä ahdistusta tms.
Nii alkaa lähtemään tämä homma niin perusteelliesti käsistä että on aika laittaa asioille stoppi.

Masennusta oon käyttänyt itselleni tekosyynä moneen asiaan. Nyt sekin saa riittää..
Nyt tulee itseltä niin monta potkua perseelle että!
Nyt hei Ninni aloita eläminen! Ei elämä mene eteenpäin ku elämällä!
Nyt loppu se itsesäälissä möyriskely ja se että koko ajan haen pahaa oloa itsestäni että saisin rypeä siinä oikein kunnolla.
Nyt kääntyy kokonaan uusi lehti minun elämässäni ja lopetan lääkkeiden syönnin pikkuhiljaa.
En koske noihin vitun mömmöihin enkä viinaan enää ikinä!

Kapinallisesta luonteestani en koskaan luovu, mutta voin alkaa elämään kuin aikuinen, enkä niinkuin angstinen teini ja koko ajan kieriä paskassa.
Saan pitää kiinni omasta ajatusmaailmastani vaikkapa, mitä tulee tuohon järjestäytyneeseen rikollisuuteen, se on edelleen siistiä. Mutta voin silti olla aikuinen ja lopettaa itseni ruoskimisen.

Syömistä en lupaa laittaa itselleni kuntoon, mutta kyllä se siitä, pikkuhiljaa..

Ennen ajattelin että vihaan itseäni, olen ruma ja läski.
Nyt olis kuitenki korkea aika alkaa tekemään asialle jotakin!
Suihkussa en enää inhoten katso vatsaa ja reisiä että olen inhottava läski.
Vaan mietin että en ole tyytyväinen näihin kohtiin itsessäni, voisin tehdä asialle jotakin.

Elämäni menee täydelliseen remonttiin ja päätin että käyn koulun kunnialla loppuun ja pääsen sen jälkeen töihin!
Nyt loppu tuo paska mitä plen pyritellyt mielessäni niin pitkään.
Nyt se vaan loppu, olen kyllästynyt itseeni ja ajatusmaailmaani.

Mietin avokkia kuka selvisi mainiosti vanhempiensa erosta ja isänsä alkoholismista.
Miksi en minäkin voisi tehdä niin?
Vaikka mun suhtautuminen omiin vanhempiini ei tule ikinä olemaan kamalan lämmin, näin ainakin luulisin, niin voin silti suhtautua niihin kun aikuiset.
Ei pyöriä kaikessa paskassa koko ajan ja keksiä tekosyitä pahaan oloon, vaan elää!
Tiedän että syömisen kanssa tulee edelleen olemaan ongelmia, mutta ne kohdataan pystypäin ja aikuisena.
Lopetan sene ttä vajoaisin tyhjyyteen, pimeyteen ja kurjuuteen.

Mennyt on mennyttä, ei siihen kannata joka päivä palauta uudelleen ja uudelleen.

Olen päättänyt että kesään mennessä mulla on hyvä kroppa, vatsa ja reidet tiessään.
Herkut jää NYT pois, pärjään ilman energiajuomaakin!
Lopetan kaikkien turhien ja typerien tekosyiden itselleni keksimisen ja alan elämään ja ajattelemaan kuin aikuinen...
Nyt loppu tuo itsesäällissä kieriminen. OOn niin vihainen itselleni ettei oo mittää rajaa.
Niin todella vihainen.!

Pilven polttoa en itseltäni kiellä, mutta kaikki muut sekoilut saavat olla tästä hetkestä lähtien mennytt elämää.

Lopetan tunteilla ajattelun ja alan käyttämään järkeäni, kuuntelemaan koulussa ja olemaan paikalla..

Nyt riittää. Kertakaikkisesti riittää.

Hukkaan elämäni ihan totaalisesti tälläisellä menolla!

Itken aina sitä etten saa uusia kavereita, miksihän, kun en kerta edes yritä!

Nyt laitan raha-asianiki kuntoon! Loppuu se turha ostelu ja alan pitämään siitä kiinni mitä olen luvannut, itselleni ja muille.
Ei mitää lapsellisia tekosyitä.
Vielä hetki sitte ajattelin että miksi luvata itselle mitään, ku mikkää ei kuitenkaan onnistu... turhaa sellainen, koska joudun pettymään itseeni joka kerta.
No, mikäpäs jos vaikka pikkuisen ryhdistäytyisin?!
Ei se niin vaikeaa ole.

Alan käymään nyt säännöllisesti lenkillä enkä keksi mittää verukkeita, kaikki paska loppu NYT!