En tiedä mistä tälläinen ajatus on aina kummunnut, en osaa sanoa ei ja toimin aina niin ettei muille tule paha mieli. vitut siitä että itse voin koko ajan huonommin ja huonommin, ,kunhan toisilla menee hyvin..
En halua pahoittaa kenenkään mieltä ja mielistelen/suostun asioihin joita en oikeasti haluaisi.
Tosin, pitkään aikaan mikään ei ole tuntunut millekkään..
Ihan sama.

Mutta nyt päätin.

Mielistelyni on tullut päätökseen, jos en halua jotakin, en tee..

Pipa lähetti viestiä ja kaipasi kai jonkinlaista sääliä sillä kun kertoi ettei hänelläkään ole enää hyvä olo...
Totesin hyvän olon olevan vain kaunis illuusio joka murtuu ennemmin tai myöhemmin.
Eipä ole tullut vastausta, mä oon koittanut auttaa, ymmärtää ja kuunnella, mutta aina vaan pitäisi antaa itsestä enemmän ja enemmän. Kaippa mun pitää alkaa sitte käyttäytymään oikeiden mielipiteideni mukaisesti niin kukaan ei pääse enää vahingossa luulemaan päinvastaista....

En ala selittelemään enää mitään, yritän olla välittämättä siitä syyllistämisestä mitä Pipa minua kohtaan koko ajan syytää. Jos ei käy, niin silloin ei käy... minne vittuun mä sen kuuluttaisin että kaikki ymmärtäisi.. En halua tai jaksa olla kenenkään kanssa missään tekemisissä.. kaikki sosiaalinen kontakti tuntuu painostamiselta ja ärsyttävältä
Kuinka suoraan asian pitää sanoa ennenkuin ihmiset sen tajuaa..?