Opettaja sitte haukkui mut ihan maanrakoon.
Menin ihan mielenkiinnolla tänään kouluun eikä siellä ollu ku oppilaat.
Opettajaa ei näkyny, eilen soi puhelin ja se sopi tapaamisen jonnekki jonkun kanssa, ajattelin heti että onko se se puhuttelu. TOIVOTTAVASTI!
No nyt opettaja oliki tullut "sairaaksi". Oon ihan 1000% että se oli puhuttelussa ja oli niin kertakaikkiaan pöyristynyt että
sen pää hajos ja oli pakko jäädä saikulle. Oli myös puhuttu että miun alan opetus loppuisi, niin se tarkoittaisi opettajalle kenkää! Toivottavasti!
Meille kyllä järjestyy toinen opettaja ja toinen tätä alaa sivuavaa opetusta/alaa. Koulustani ja menestyksestäni en oo huolissani, meillä on vaihtumassa kurssi ja opettaja vaihtuisi muutenkin.
Voin vaan sieluni silmin nähdä kun opettaja puhuttelussa nyyhkii ja heittäytyy marttyyriksi, uhriksi, kertakaikkisen vääryyden kokijaksi.
Kuinka hän pöyristyneenä kuuntelee että mitä vittua, mitä minä olen muka tehnyt väärin?
ja voin kuvitella sen tilanteen kun tai jos hän sanoo että kenkää t uli, en pysty peittelemään sitä vahingoniloa ja ivallisuutta, en vaan kertakaikkiaan pysty!
 

Oon katsonut nyt paljon elokuvia mitkä käsittelevät tulevaisuutta ja sitä miten köyhät ja muutenkin "paskat" ihmiset elää kurjuudessa ja rikkaan yltäkylläisyydessä, tarkasti vartioiduilla seuduilla ettei vaan rahvaat pääse heidän täyellisyyttään pilaamaan.
Mua vituttaa tuollainen ihan hulluna, miten se että jollakin on vähemmän rahaa tai "vähemmän tärkeä" työ tekee ihmisestä jotenkin huonon?!
Jos ei olisi alhaisia duunareita, kukaan ei tapetoisi kalliin hesalaisen kaartinkaupungin yksiötä, tekisi ja ajaisi rekoilla hienoihin kahviloihin tämän rikkaan kermaperseen vuohenjuustosalaattia tai hänen ylellinen ylikallis lattensakkaan ei olisi mahdollista ilman typeriä maalaisia, alhaisia duunareita, juntteja.. 
Ilman meitä oikeita ihmisiä tää yhteiskunta ei yksinkertaisesti pyörisi!

Ei ihmistä saa arvottaa työn perusteella!
Onnea ei muka voi ostaa mutta kyllä sen voi!
Tämä maailmanmeno tulee päätymään näihin elokuvameininkeihin mitä olen katsonut.
Rikkaat elää kivasti, syö hyvin ja köyhät elää saastan ja sairauksien keskellä tapellen ruoasta.

Mistä tälläinen erottelu ja lokerointi on saanut alkunsa?!
Siinä on vaan rikkailla ihan oma lehmä ojassa, ei mitää muuta!
He ovat pelkkiä oman edun tavoittelijoita joille oma perse on kaikki kaikessa, pyrkyreitä.
Oikein pitää laittaa vartijat turvaamaan se että oma mukavus säilyy, eikä siitä, ei pienestäkään osasta olla valmiita luopumaan. Ei ajattelemaan toisten mukavuutta, kunhan itsellä on kaikki hyvin.
Luullaan olevansa jotenkin muita tärkeämpiä, kohdellaan toisia kuin paskaa ja siltikin odotetaan kirkkain silmin kunnioitusta.
Härnätään toisia ja vittuillaan, mutta alistettu, huono ihminen ei saisi sanoa vastaan. Huonon rahvaan pitäisi vaan hyväksyä KAIKKI paska mukisematta ja jos joku nousee vastarintaan niin saa kuulan kalloonsa tai vähintäänkin hakataan. Mikä oikeuttaa tuollaiseen??!
Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, koskahan nämä tossut suomalaiset alkavat nähdä totuuden?!
Koska me noustaan vastarintaan ja laitetaan herroille luu kurkkuun!
Tätä paskaa ei enää siedetä kauaa, huono-osaisia kyykytetään mielivaltaisesti ja keksitään mitä ihmeellisimpiä keinoja ajaa huono-osaiset vieläkin ahtaamalle ja nöyryyttää heitä kaikkia kerta toisensa jälkeen.
Me ollaan byrokratian sätkynukkeja!
Mutta mitä vittua se liikuttaisi jotakin rikasta herraa helsingissä?
Heillä on kaikki hyvin, velaton koti, jumalattoman ylimitoitettu palkka, mistä voisi leikata puolet pois eikä se vaikuttaisi elämiseen mitenkään.
Hyvä ja laadukas hoitopaikka vanhuuden varalle, niin joutaa tavallisten duunareiden vanhemmat mädäntyä paskavaipoissa terveyskeskuksissa missä nää alhaiset hoitajaparat painaa töitä kolmen ihmisen edestä!
Olen nähnyt läheltä 10 vuoden ajan vanhusten pahoinvointia terveyskeskusksissa ja se on jotakin niin kamalaa että se tulee öisin uniin, mutta mitä vittua se liikuttaisi jotakin tuntematonta ihmistä kun hänellä ja hänen perheellään on kaikki hyvin?!
Sylkeä pitäisi tuollaisten raukkojen naamoille jotka pakenee rahan ja vallan taa, uskaltamatta avata silmiä TODELLISUUDELLE, sellaiselle jossa 99% suomalaisista asuu ja elää.
Omia käsiään ei tietenkään liata minkään asian asian takia, aina on oltava välikäsiä että yltäkylläisyys säilyisi, kalliit yksityiset  lääkäripalvelut ja muut mukavuudet.
Mulla ei jumalauta oo varaa edes korjauttaa hampaitani!
Mulla on ollu hampaassa väliaikainen paikka reippaan vuoden, shampaasta ei oo jäljellä ku reunat, siihen koskee ja syöminen on hankalaa kun leukaa alkaa särkemään jos puret jotakin, edes pehmoista ruokaa.
Se on ollu korjaamatta, sitä särkee, välillä ihan oikeasti sattuu, mulla on korkea kipukynnys ja kun sanon että koskee, niin se myös koskee oikeasti ja paljon!
Sanotaanko esimerkki että pääsin tikattavaksi, puudutus loppui tk lääkärin evottamisen takia ja loppu haavasta tikattiin sitte ilman puudutusta, en viitsinyt edes sanoa enää, eikä siitä olisi ollu mitää hyötyä, oli niin vittuuntunut ja leipiintynyt työhönsä että pahaa teki!
Se ei koskenut.

Alan oikeasti alistumaan siihen ettei mun asiat tuu koskaan olemaan paremmin.
Mä tuun aina kuulumaan tähän epäarvostettuun roskasakkiin joka todellisuudessa tekee kaiken työn ja pyörittää tätä suomenmaata että ne rikkaatkin voivat elää mukavasti!

Sohvat eivät ompele itse itseään eikä ne kalliit turkit ja muut yliarvostetut supermerkkituotteet, eivät ne tule kauppoihin itsestään, jonkun pitää nekin tehdä, niiden keitä nämä rikkaat paskasiat eniten halveksii.
Miksi asiat on näin?!

Miksi meitä ei arvosteta?!

Mie aloitan sellaisen kapinan, saan lietsottua nämä tyhmät tossukkasuomalaiset siihen ihan varmasi mukaan. Ei se auta että asiasta keskustellaan jossaki vitun lieksan teboililla, munkin sokerit naamassa ja nortti huulessa.!
Pitää toimia! Pitää tehdä jotaki!
Eikö kukaa vittu näe?!
Eikö kukaa tajua että jos me ei tehdä asioille jotaki, niin ollaan kohta kun jossaki elvetin pohjois-koreassa!

Vai onko ihmiset oikeasti niin yksinkertaisia ettei ne pysty näkemään totuutta, eivät vaan hyväksy totuutta!
Sitten kun totuutta alkaa tuomaan ilmi, ihmiset suuttuu ihan helvetisti ja haukkuu lietsojaksi, ne on vaan liian tyhmiä tajutakseen ja nähdäkseen totuutta!
Tai sitten he tajuavat, mutta eivät vain millään myöntäisi.

Mie oon ilmeisesti juonitteleva ja kiero paska, ihmiset on vitun yksinkertaisia!
Niillä ei oo mitää ennakointi tai päättelykykyä, ei vittu niin minkäänlaista!
Onko ihmiset niin vitun tyhmiä että ne elää sekuntti kerrallaan miettimättä yhtään mitään??!

Ihmiselle annetaan käteen levy missä on kolmion muotoisia reikiä, ja toiseen käteen annetaan kolmion muotoisia kappaleita. Ihmiset ei vaan jumalauta tajua että ne kolmiot pitää pujottaa siitä vitun reijästä! 
Nää vaan kattoo tyhmänä että brrrppppp... mitä näillä pitää tehdä.. ollaan niin vitun tyhmänä eikä edes yritetä.!

Mun selviytyminen on ollu elämässä kiinni siitä että oon ennakoinut, ollut aina askeleen edellä, ennakoida ja toimia sen mukaan!
Nähdä asioita ennalta ja aistia pienemmistäki eleistä ja ilmeistä miten asiat todellisuudessa on.
Ihmiset elää vaan silmät kiinni näkemättä ja tajuamatta yhtään mitään!

Vittu, ihmisten tyhmyys ja varomattomuus vituttaa, miten sellaiset töhöt, niinku meidänki luokkalaisista suurin osa on, on voinut edes selvit hengissä ja pystynyt vielä tuottamaan jälkikasvua ja huolehtimaan niistäki?!

Mä en oo muuten edes tiennyt että mun halveksunta, oikeastaan kaikkea kohtaan näkyy niin selvästi että se riipii opettajan sydämmen irti rinnasta.
Voi voi, sanoin että mua ei vittujakaa kiinnosta mitä muut musta ajattelee. Mulle se on ihan sama, se katto muhu iha ihmeissään. .. Nauroin paskaisesti ja ivallisesti päälle...
Mulle se on aivan yksi paskan hailee mitä vaikka 20 ihmistä ajattelee, voi voi. Mulla on pari hyvää kaveria ja ystävää elämässä ja ne riittää.

Ne näkee sen mun ystävällisen puolen, kiltin, ymmärtäväisen, sen kuka on aina olkapäänä ja tukemassa. Se kuka haluaa ihmisille hyvää, sen mitä hoitajaki on nähnyt ja ollut myös aidosti sitä mieltä.


Pientä alustusta..

Ihailin lapsena aina niitä leffojen mustiin pukeutujia, niitä syrjäänvetäytyviä nuoria, niitä erilaisia joita kaikki pelkäs ja kunnioitti, vihasikin, koska eivät ymmärtäneet tätä mustiinpukeutujaa.
Ne ketkä eivät halunneet kenellekkää mitää pahaa, ehkä pikemminki suojella itseään.
He saivat kuitenkin aina vihat niskaansa ja heistä tuli vihaisia.

Ihailin ihan ala-asteella heitä ja halusin tulla samanlaiseksi, ei ollu mitää tarkoitus alkaa pukeutumaan samalla tavalla, kuunnella samaa musiikkia jne. AIna vaan ihailin ja kunnioitin salaa ja hiljaa.

Kului vuosia ja kasvoin, aloin kuuntelemaan vuosi vuodelta raskaampaa musiikkia ja taisi olla 15 vuotias kun aloin elämään sitä kaikkien kutsumaa "vaihetta" joka menee kuulemma vielä ohi, se että pukeuduin mustiin ja värjäsin tukkani mustaksi, se on kuulemma vaan väliaikaista ja itsensä etsimistä.
Jännä että tää välivaihe on venynyt tähän päivään saakka, elän ihan justiin 26 ikävuoden kynnyksellä, ei se ole minnekkään muuttunut. 
Osakseni olen saanut kuitenkin paljon halveksuntaa, ivaa ja haukkuja, epäluuloa, pelkoa.. paskaa..
Miksi? Ihmiset tuomitsi mut heti ulkonäköni perusteella johonki tiettyyn lokeroon.. 
He eivät tajunneet että oon ihan samanlainen kuin muutkin, kuuntelen musiikkia, käyn lenkillä, hoidan mulle niin rakkaita lemmikkejä, hoidan viherkasveja, virkkaan, neulon villasukkia tai toisinaan sauvakävelen.
Miksi ihminen ei saa näyttää omalta itseltään ilman että jollakin on kielteinen mielipide siitä?!

Vuosi vuodelta sain enemmän ja enemmän paskaa niskaani, selkään puukotusta paskan jauhantaa jne.
Osa ihmisistä ovat säilyneet ja suurin osa on haihtunut savuna ilmaan, joko itse olen heidät karkoittanut, tai he ovat tajunneet sen itse.

Olen miettinyt miksi moni sanoo että olen hyökkäävä, aina vihaisen näköinen jne.
En ole edes tajunnut sitä, puhun mielestäni normaaleita asioita, mutta muut "tavalliset" kokevat sen ahdistavina.
No ei jokainen puhu vaikka veljensä itsemurhasta, niinkuin aamuisesta säätiedotteesta.
Kai se sitte ahdistaa ihmisiä niin vitusti. Maailma on inhottava paikka..

Sitten tajusin sen pari päivää sitten..
Minusta on tullut ihan samanlainen kuin mitä lapsena ihailin, ihan salakavalasti ja huomaamatta.
Olen ulospäin varmaan kai jotenki pelottava, olemukseni on aggressiivinen ja hyökkäävä, negatiivinen...
Monet eivät vaan yksinkertaisesti uskalla sanoa vastaan sillä pelkäävät reaktiotani.
He tietävät että pystyn aika paljoon..  Oikeasti, miten joku voisi pelätä mua? :'D
Mut oikeasti, ihan vitun hyvä että pelkäävät.!
Huomaamattani käyttäydyn ilmeisesti niin, se on voi voi jos mun seurassa ei viihdy, en siihen ketää pakota.
Voi voi ja jos joku mulle vielä kitisee, niin pysyn tyylilleni uskollisena tyynenä, katson ivallisesti silmiin ja kysyn "mitäs sä luulet voivas tehdä asialle?"
Tiedän etteivät mitään... Ihana tunne, tiedän nimittäin hyvin sen turhautumisen ja vittuuntumisen kun byrokratian rattaat pyörii etk voi mitään, vaikka se kuinka vituttaisi...
Nautin siitä tunteesta kun tiedän että ihmiset haluaisiva lähinnä tappaa mut, mutta ne ei voi.. :D
Eivät itse raukat pysty siihen.. kierivät vain siinä raivossa, haluten vahingoittaa, siltikää pystymättä tekemään mitään...

Oon vittumainen ja vaikea kusipää, elämä on tehnyt musta tälläisen. Joskus mietin millainen olisin jos olisin saanu syntyä A) terveenä B) mun vanhemmilla olisi ollu varaa muuhunki kun päiväysvanhoihin ruokiin C) olisin käynyt koulut kunnialla, ollen aina se suosikkioppilas D) olisin löytänyt rikkaan täydellisen lääkärimiehen, olisi paljon rikkaita ystäviä, iso ylellinen talo jne.. Millainen olisin sitte?
Sellainen missä olisin sosiaalinen, avoin, ystävällinen kaikille, kaikkien pitämä, suosittu jne.. Sellainen joka on yksinkertaisesti syntynyt kultalusikka suussa ja perseessä, sellainen jolle ei ikinä tapahdu yksiäkään vastoinkäymisiä..!
Olisin varmasti ihan toisenlainen.

Sitä vaan ihminen kyynisty, miten voisin olla iloinen kun kaikki menee elämässä päin helvettiä?
Sairastun koko ajan pahemmin henkisesti ja fyysisesti, vailla parannuskeinoa..
Mikään ei mene työelämässä putkeen, ei ole rahaa.. 
KAIKKI, siis ihan KAIKKI menee aina vaan ja ainoastaan päin helvettiä.
Jokainen vitun paikka painostaa, sossu ei auta, työkkäri lyö karenssia mielivaltaisesti ihan käsittämättömistä syistä...
Pompottavat ja pitävät kuin pelleä. Minä joka olen näihin päiviin saakka hoitanut joka vitun laskun ja asian aina ajallaan, en ole myöhästynyt mistään koskaan jne.. 
Mitä minä saan palkaksi? 
No tietenkin taivaan täydeltä PASKAA!
Miksi se kaikki paska tulee aina yhden ihmisen harteille?!

Mie oon ihan mielelläni edelleenki tälläinen paska, kyyninen ja laskelmoiva kusipääpaska.
Juonittelen niinkuin salkkareiden marianna, tai aki nikkinen.
Kukaan ei vaan voi mitää ja sillo on turha itkeä jos maito on jo kaatunut eikä kukaan muka uskalla tulla sanomaan.
Se on oma häpeä, jos haluaa muutoksia asioihin, niin sillo pitää edes yrittää tehdä jotaki!

Mut ei, jos ihmisessä ei oo miestä tai naista sanomaan asioita suoraan, niin sitte on ihan turha itkeä.. 

Minä en itseäni muuta, tiedän etten ole väärässä. Tiedän senkin että kaikki ei viihdy mun seurassa. Kai ne sitte pelkää.. mulle se on ihan sama, mä en halua yhtäkään uutta ihmistä elämääni. Oon mielummin yksin, tai siis eläinten kanssa. Mulle on ihan sama vaikka kaikki kaverit ja loputki sukulaisista katoaisi. En mä niiltä koskaa mitää apua oo saanu.
Vitutti tajuta se joskus että jos mulle tulis tiukka paikka olisin ihan yksin, kertakaikkisen yksin, kukaan ei auttaisi eikä pystyisi (MUKA) auttamaan. Aina se apu kelpaa ja sitä kyllä aina ollaan pyytämässä, mutta kun osat vaihtuu ihmisistä jää jäljelle vaan maahan laskeutuva pöly..
Ne vitun raukat. No, ei se mua oikeastaan kiinnosta, tähänki saakka on elämässä selvitty, niin miks mä edes mietin tuollaista asiaa?
Vituttaa vaan kun kaikki on elämässä niin yksipuolista, yrität, ponnistelet ja autat. Mitä saan vastalahjaksi?
en vittu yhtään niin mitään, pettymyksiä ja uusia pettymyksiä, takaiskuja...

Vittu kiitos maailma, minän meen nyt maata, en jaksa enää vittu kirjoittaa (eikä kukaa pakotakkaa)...
Olkaa hyvä, nauttikaa.