Mietin tänään, ketä varten laittaudun, kun vilkaisin itseäni vessan peilistä, kun pesin käsiäni, näin sähkönsinisen tukan ja puoliksi kaljuksi ajellun pään, mustat renkaat piirrettynä silmien ympäpri, valkoiseksi puuteroitu naama ja mustat voimakkaat goottikulmakarvat...
Miksi teen noin? Olenko tyytyväinen?
Sit se minkä olen osannut jo haudata pois mielestäni, mit muut ajattelee?
Pärjään ilman pakkeliakin, en aina jaksa edes aina meikata kouluun tai sit meen pesemättömällä naamalla kouluun, kauppaan jne.. 
Mutta miksi teen noin, kenen vuoksi?
En aina edes ajattele mitä teen, sotken vain naamaani ja olen muka lopputulokseen tyytyväinen...
Olenkin, olen onnellinen kovasta kuorestani mikä kätkee alleen kaiken sen epävarmuuden ja pelon mitä minussa on.
Ihmiset ei yleensä huomaa musta kun vitun kovan vihan ja vihaisuuden aina vituttaa.. no ei tässä oo aiketta juurikaa juhlia. Ihmisiä vissiin pelottaa ja ahdistaa se, ei voi mittää ja vitun hyväki. Mua ahdistaa ja vituttaa vähintään yhtä paljon niiden seurassa.
Kyllä täytyy myöntää että itsevarmuuteni rippeet rakentuu sille miten hurjalle näytän, mitä luontaantyöntävämpi sitä parempi... ainut miinuspuoli on se etto ihmiset tuijottaa.. ärsytttää ihan vitusti, mutta voisiko typeritä ihmisiltä vaatia muuta kun kuljen suht pienellä kylällä sinisessä tukassa, puolikaljussa, tatuoituna ja lävistettynä?
En rehellisesti sanottuna voi, mutta missä on ihmisten käytöstavat??"!!
Mulle on opetettu että ei saa tuijottaa ja osoitella, niin täällä kaikki vauvasta vaariin tuijottavat ja osoittelevat sormella.... O_o


Sit se vitun ikuisuusaihe, laihdutus, mua on vituttanut viime aikoina NIIN, NIIN paljon että oon vaan syöny tolkuttomasti kaikkea, on inhottava ja ahdas olo.. 
Huomenna en syö kuin pikkiriikkisen, ihan vähän koulussa ja sit en sy kotona mittää, keitän kupillisen kahvia jos sille tuntuu.. ahdistaa vaan kun unilääkkeitä ei enää oo. Oon vetänyt kuukauden satsin puolessatoista viikossa... 
Miten selviän seuraavaan hoitajanaikaan joka on yli viikon päästä??

Oon myös miettinyt läskeyttäni ja sitä että oonko mä oikeasti vaan onnellinen nykytilaani, vaikka kuinka itseäni inhoan niin en saa koskaan riittävästi voimia tehdä asialle mittää?
Oon kyllä aika lailla yhtä pohjalla ku ammattikoulussaki..  kyllä se tästä lähtee.. 
Nyt pittää oottaa ohjenuoraksi se ettei kotona tuu syötyä mittää, ei yhtää mitää!
Kahvit tai teet voi keittää.. pakko tää on saada jotenki hallintaan!