Tajusin että oon pahasti henkisellä puolella riippuvainen unilääkkeistä.
Heti, kun purkin pohja alkaa häämöttää ahdistun, lasken päiviä kuinka pitkälle lääkkeet riittä ja että viikonloput voi olla ilman. Päähän koskee, silmiin koskee.. 
ja sitten samantien kun saan uudet lääkereseptit kouraan, mieliala nousee kohisten, tänään olin valmis aamulla tappamaan itseni ja nyt, vaikka en olekkaan ku pari rauhoittavaa ottanut niin lallatellut jne.. 
Ihan vitun perseestä tajuta että vaikka fyysistä riippuvuutta ei ole tullut, niin henkisellä puolella olen pahasti koukussa.

Olin koiran kanssa lenkilläkin, se oli ihan kivaa, mä tiijän että tuun jäämään pahasti siihen koukkuun, musta tulee liikuntariippuvainen anorektikko, oon saanu pari pro anan juttua jo iskostettua päähäni.
Psykiatri ihan suositteli liikuntaa mulle ja uuden harrastuksen aloittamista, voi vittu miten kliseistä!
ja vaikka haluaisinki aloittaa, niin mun itseluottamus on niin alhaalla etten usko itseeni ollenkaan, en pysty, miten tälläinen läskipaska voisi osata tai ikinä oppia mittää...??!
Mut nyt on pari opamoxia naamassa ja iltapalaksi tunnin parin päästä kaks tenoxia. ihme jos ei uni tuu.!