Eilen pidettiin lepopäivä ja mässättiin, ja oksennetttiin.
Tänään mässäsin chilipähkinöitä ja karkkia... -.-
Söin voileivän, voi vittu ku tuli huono olo.. ja nyt kittaan vettä että saisin kaiken ulos ittestäni, niitä laksatiiveja on pakko hankkia jossaki vaiheessa.. 
Nyt ei oo onneksi kaapissa juustoa tms, ei oo mittää velvoitteita syyvä tai pakkoa ettei ruoka mene pilalle....

Lähdin lenkille, ei menny ku tunti, aika hitaasti kävelin, kun juoksin kaikki ylämäet ja valitsin ne jyrkimmät... voi jumalauta ku viimeisessä kunnon nousussa loppui puhti. Oli pakko kävellä pari askelta ja sit jatkaa juoksemista, ajattelin että jos suuren pudottajan läski jaksoi muka juosta kilometrin niin jaksan mäki ja yritin keskittyä reisiin.
Kamalan hikoilun jälkeen tullessani lenkiltä heitin vaatteet pesuun ja kävin puntarilla.
3kg on lähtenyt 10 päivässä!
Ihan sama onko ne nesteitä vai mitä mutta samalla linjalla on pakko jatkaa loput 15kg niin oon itteeni ihan helvetin tyytyväinen, samalla varmasti hankin niitä kromeja, sillä ennemmin pari kaloria niistä ku niitä vitun munkkeja koulussa.
Ne pitää verensokerin tasaisena niin ei tuu mittää mielitekoja.
oon tuhlannu rahaa 20e taas ihan turhuuteen, sellaiseen mitkä oksennan samantien pönttööön.
Se  mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan oli se että vatsa meni ihan sekaisin ja istuin pytyllä sanko sylissä oksentamassa.
Aika eskoottinen kokemus kun pää oli sankossa ja oksennuksen haju ihan tunkeutui nenään ja aivoihin.  Tuntuu ettei lääkkeilläkään enää nuku, ennen nukuin aamuun saakka, nyt heräilen jatkuvasti, saan kyllä nukuttua (EHKÄ) mutta vituttaa jos taas pittää itkeä jotaki uusia mömmöjä ittelle, ei se mittää, käytän koiran nopeasti ulkona ja lähden trippailemaan tenoxilla, narkkikarkkia.. niihä se oli.
Huomenna sit piiiitkälle lenkille, taas tuo pisin reitti mitä oon tähän mennessä kävellyt, päiväsaikaan, niin ettei tarvi kävellä pimeässä niitä muutamaa pätkää. Irti tuskin uskallan koiraa pitää, sillä saattaa lauantaina olla muitaki liikkeellä.. harmi sinänsä, pitäisi löytää joku kiva metsäreitti missä voisi vähä juoksuttaa koiraa irrallaan. 
Ajattelin niin että joka toinen päivä pitkiä lenkkejä ja joka toinen päivä juoksu/intervallilenkkejä.
Sit pittää seurata koiraa miten se jaksaa, ainaki sillä oli energiaa vielä ku pienessä kylässä ku tultiin lenkiltä, ehkä on armeliaampaa sille antaa vähä lyhyempiä lenkkejä välillä, ja sit tehdään persetreeni painoilla, nyt se alkaa tuntumaan jossaki, tai koko ajan se on tuntunut, mutta koko ajan se kuitenki on jollain tapaa helpompaa. Kaippa sit kestävyyttä sitte tulee.
Oikeata ruokaa oon siis syöny kaksi voileipää ja sit pussillinen pähkinöitä ja karkkeja... -.-
Ei oo kamalasti paleltanut, no, kerranki ku sain kunnolla kaloreita, mutta huomenna lähdetään taas rasvanolttoreeneihin eli tyhjällä vatsalla lenkille, lenkin päälle sit samantien persetreeni.
Koira kiipes siltoja tehdessä syliini, ja annoin sen istua vatsallani ku nousin siltaan. Voi jumalauta ku sattui ja poltti perseeseen, ajattelin että 5kg painot voisi olla hyvia silloissa. Sit kaks 2kg painoja voisi pitää käsissä askelkyykyissä ja tava kyykyissä... Pakko tehdä enemmän, miten te jotka urheilette ja rajoitatte syömisiänne radikaalisti niin jaksatte?
Musta välillä tuntuu niin voimattomalle, mutta joku ihme pakkomielle ajaa mua liikkumaan ja jaksamaan vaikka tekisi mieli lyhistyä maahan.
Mistä te saatte voimaa?
Loppupäivä mulla meneeki sohvalla palellessa ja maatessa. Osaan kyllä nauttiakkin siitä ja hoidan kyllä kotiaskareet, jos huvittaa, mut mistä te saatte energiaa liikkumiseenne miinuskaloreilla?

Jotenki on tuntunut että tuo hallitsematon herkkujen ahmiminen on ollut tavallaan akkujen lataamista?
Vai onko se vaan läskin selittelyä ja tekosyytä syödä hyvää? Ei mun tehnyt edes herkkuja pakonomaisesti mieli, mutta halusin herkutella. Se syöminen on nyt ihan erilaista ku mitä se on ollu, ei mittää pakonomaista ahmimista, vaan osaan keskittyä siihen pureskeluunki, vaikka muuten kyllä suljen itseni pois tilanteesta edelleen.
Huomenna kuitenkin pitkä lenkki ja toivottavasti sää on yhtä kaunis ku tänäänki, auringonpaistetta ja taisi olla plussan puolella.

Mut se mitä liputan edelleen -3kg/10vrk!!!!!!
jos tuohon tahtiin lähtisi paino niin pääsisin tavoitteeseeni puolessatoista kuukaudessa!!! O_o ?!?!
Siis eihän tuo voi olla mitenkään mahdollista, kun järjellä ajattelee ja viimeiset kilot ovat varmasti tiukassa, mutta mittää ei saa jos ei mittää yritä, en lannistu vaikka kuukauden päästä painosta ei olisikaan lähtenyt yli 6kg, se on realististakin!
Tiijän kyllä, mutta aina on toivossa hyvä elää eikä koskaa voi lakata yrittämästä.!!!!!
En panisi yhtään pahakseni, ja sit ku avauduin idioottina hoitajalle tästä, niin se alko "pelottelemaan" 2 tyypin diapeteksella.
Isovanhemmillani oli molemmilla diapetes ja toinen niistä kuolikin sen takia, että se on vaan ajan kysymys koska näillä elämäntavoilla se puhkeaa.
Ei jaksa liikuttaa, ei vitunkaan vertaa.
Nyt vaan keskityn siihen samanlaiseen kurinalaisuuteen ku ennenki ja sit enemmän voimaharjoittelua. Voisi pistää lisäksi vielä vatsalihakset ja käsilihaksille kaks liikettä.
Sit vaan kurinalaisesti kaloreita naamaan. Kaikki aina inisee siitä että on pakko syyvä 1200kcal minimissään ku laihduttaa JA VITUT! nauran niille päin naamaa, jos ei syömättömyys toimi (MUKA) niin miten anoresiaa sairastavat voivat olla niin luurangonlaihoja, tottakai ihminen laihtuu jos se ei syö!
Ja jos se vielä liikkuu, niin pakkohan sitä on jotaki tapahtua, ja toivottavasti sillo kaikki ei mee lihaksista, en halua mittää megapaloja reisiini, mutta olisihan niissä voimaa oltava. Edes vähä, en halua mittää näkyviä lihaksia.
Haluan vaan olla pieni keijukainen, pikkuinen ja hento...

ja siitä ittelle taas vähä thINSPIRAATIOTA! <3