Oon aina ollu se kiltti tyttö ketä on saanu viedä suuntaan ja toiseen, kohdella miten tahtoo ja mie oon aina sietänyt kaiken, mutisematta ja hymy huulilla, uskoen että kyllä se siitä vielä muuttuu. Ei muutu, ihmiset ei muutu niin pitkään kun ne saa mielivaltaisesti tehdä asioita ja kohdella muita kuinka itseään huvittaa.
Oon tosi kärsivällinen ihiminen, kiukkuan monesti itsekseni että kun se sanoi niin tai teki näin, mutta en oo osannu puolustautua. "olisi pitänyt sanoa noin... " "olisi pitänyt sanoa näin".. 
Aina sitä soimaa itteään että etkö sä ämmä vittu opi pitämään puolias?!

Yleensä sitten kun mulle on riittänyt, avaan suuni. Teen sen kerran ja sitten ollaankin jo eriteillä.
Ehkä maailman paskin tapa hoitaa asioita, mutta yleensä se menee niin että vastapuoli ottaa niin kovasti itseensä ettei se halua olla enää väleissä mun kanssa, no mut kukapa haluaisi kuulla itsestään että on täysi mulkku?
Näin kävi Pipan kanssa... Tuli varmasti ihan puun takaa, voin vaan kuvitella sitä tunnetta.
Se on aina hokenut kuinka ihana ja tärkeä olen, mutta samaan hengenvetoon se on sit moittinut, syyllistänyt ja haukkunut. Ei mee oikein yksiin tuo. Sit samalla itketään ku ei oo kavereita ja ennemmin tai myöhemmin joku puukottaa selkään...
No, jos kaikki on aina inhottavia kusipäämulkkuja, niin kannattaisiko kattoa peiliin siinä vaiheessa??!
Ei kaikki maailman ihmiset voi olla kusipäitä sua vastaan, ei vaan voi.

Noinhan mieki oon sanonu että miksi ihmiset on niin vaikeita, mie vaan ahdistun niiden seurasta ja ennenkaikkea arvaamattomuudesta. Ikinä ei voi ilmeistä päätellä oikein mittää, tai voin paljonkin, mutta se onko se todellista on sit ihan toinen juttu. Osaan kyllä sanoa senkin jos joku on hyvä tyyppi ja jokainen ärsyttää toistaan joskus.
Mie oon ollu koulussaki ihan täysi hirviö, tiijän sen, ja jotenki vituttaaki se, mutta psykiatri sano että sillo on puhunu masennus, en minä. Voi ku kaikki muutki ymmärtäisi sen. No nyt ku alan olemaan ihmisiksi, niin näkee muutki että osaan olla.. vaikka ei mun tarvi nöyristellä yhtää kettää jos en vittu halua!

Oon kallonkutistajille itkenyt sitä että ku en osaa pitää puoliani, nyt osasin!
Miksi asiat hoituu kuitenkin aina niin rumasti? Onko se sitte sitä ku lataan kerralla koko potin pöytään ja annan tulla tuutin täydeltä.? Enpä olekkaan ku kaks vuotta keränny tätä asiaa itseeni Pipankin kanssa ja sitte riitti.
Siinä kertyy aikamoiset patoumat ihmistä kohtaan tuossa ajassa.
No mut siellä saa nyt ittekseen miettiä että missä on vika, enkä varmasti soita ellei se pyydä anteeksi ja myönnä sitä että se on käyttäytynyt paskasti.
Minun kotona ei mennä kaapeille (eikö se kuulu ihan peruskäytöstapoihin??!)
Kiusata koiraa tai mittää muutakaa perseilyä, tullaan tänne ku kotiinsa ja suihkitaan hajuvedet ja meikataan meikeillä niinku omillaan.. En jumalauta ymmärrä, mä en uskalla tänäpäivänäkään mennä mun parhaan kaverin jääkaapista ottamaan edes maitoa, enkä mene edes kummitätini jääkaapille kun kahvia keitetään, ellei erikseen sanota että mene ja ota. Sen verran pitää toisen kodin kunnioitusta olla ettei elä niinku pellossa.
Mietin sitäki että onko tää taas joku kulttuuriero, kuitenkin kun toiselle puolelle suomea muutin.. 
Mut ainaki täkäläiset joilta oon asiaa kysyny, on ollu ihan ihmeissään ettei noin tehdä!
Kai se on st joku yksittäinen syöpäpaise mikä tuossaki asiassa vaikuttaa.. 

Ihan sama, paljo oon tätä asiaa miettinyt, mutta en kyllä löydä edelleenkään mitää hyvää ja oon sitä mieltä etten tehnyt väärin kun lopulta sain pidettyä itseni, kotini ja lemmikkieni puolta.
Oon ennemminki tehnyt väärin pitämällä näinki pitkään turvan kiinni ja antanut rikkaruohon rehottaa.. 
Nyt ei enää rikkaruohot tai muutkaa kukat kuki, ei.