Ennen huristelin huoletta autolla, ihan kuin olisin ajanut sillä 100v.
Nyt kuitenkin sekin itsevarmuus kuoli pois, en oo uskaltanut ajaa autolla lauantain jälkeen, vaikka normaalisti ajelen autolla melki joka päivä, omalla tai jonkun muun.
Kaikki itsetunto ajamisesta on hävinnyt, todella.
Murrun, mie alan joka hetki miettimään enemmän ja enemmän että ei mua täällä kukkaa tarvi, parempi olisi kuolla pois.
Mitä mulla täällä tekee? 
Mistää ei saa tukea, ei apua, ei mittää muuta ku paskaa paskan perään.
Enemmän ja enemmän.
Miksi mä edes olen tällä pallolla tuhlaamassa yhteiskunnan varoja koska ei musta ikinä tule olemaan yhtää mihinkää.

Syöminen on menny päin persettä, totaalisen päin persettä, stressi kasvaa ja lääkkeitä ei oo, tuhlaan siis viimeiset rahat ruokaan... taki chilipähkinöihin.
Nyt kun tatuointi on parantunut, tuli mulle sitte tappoflunssa, kuume ja järkyttävä yskä, nokka vuotaa koko ajan eikä niistäminenkää auta, räkä vaan valuu varmaan aivoista saakka..
Loppuviikosta lähdetään juoksemaan, ihan varmasti!
Vitut mistää sydänlihastulehduksista, joita exä käytti aina tekosyynä jos vähäki aivastutti ja olisi pitänyt tehdä jotaki.

Selailin taas shinspiratiokuvia, sain sieltä lissee potkua tekemiseeni.
Huomenna otetaan taas kalorilaskuri käyntiin. 
Vettä vettä ja vettä. Sitä saa kitata ja teetä ilman maitoa. Ruokailulla voisi juoda kaks kupillista maitoa, mutta ei oikein muuten. Ruoka on taas paskaa huomenna koulussa, eli siis jos salaatti on vaan syötävää niin sitä sitte.

Mä on kyllä niin pettynyt itseeni, koko ajan tulee joku takaisku mikä hidastaa mun liikuntaharrastusta, kohta varmaan katkeaa jalka tai jotaki. Sillo pittää vasta vahtiakkin mitä suuhunsa laittaa. ja muutenki, ei tästä muuten tuu mittää..
Pyydän taas rauhoittavia seuraavalla kerralla, eli ensi viikolla, niin eiköhän niiden avulla selvitä.

PErjaatteessa, jos aletaan pilkkua nussimaan, niin mitä mä teen langanlaihalla kropalla jossa en kuitenkaan meinaa monia vuosia enää viettää?
Olenko onnellisempi kun saan hoikan vartalon. EN ole, mikään ei vie tätä tuskaa pois mun sisältä eikä lievitä ahdistusta, mutta yleisestiottaen mun voisi olla helpompi olla, mulla olisi ehkä mahdollisuus tuntea itseni nätiksi...
Minun on kivempi olla, ei se läski tai hoikka olemus vie pois mun menneisyyttä, yhtä onneton olen nytkin kuin tulevaisuudessa. Haluan vaan olla laiha, en osaa edes hoitajalle selittää sitä miksi.
Haluan olla pieni, haluan saada luvan tuntea itseni heikoksi jos tilanne sellainen on, haluan ettei mun oo aina pakko esittää vahvaa ja selviytyä. Siinä ehkä parhaiten kiteytettynä se miksi haluan olla pienen pieni ja saada miehessä heräämään suojeluhalu.

tumblr_n4u9nw6rsb1tqulhho1_500.jpg

 

Tuo kyllä puhuttelee ja paljon. Mie teen päivässä 100 askelkyykkyä, kyykkyä ja siltaa.
Sekä hölkkälenkit, ylämäkeen, jyrkkiin.
Lisätä voisin vielä vatsalihakset.

Aina mä löydän itseni tästä samansta tilanteesta.
Ahdistuneena ja mässänneenä.
Miten saisin muokattua ajatukseni niin että niistä tulisi arkipäiväisiä?
Pitääkö tuohon juttuun vaan uskoa riittävän pitkään että ajatusmaailma kääntyy?
Oon kyllä huomannu jo juttuja mitkä ovat muuttuneet, ihan pieniä juttuja, mutta siitä se kai lähtee.
Edelleen haaveilen kapeista reisistä kesäksi, koko ajan aikaa on vähemmän ja töitä suunnilleen saman verran.
Mutta luulisin pystyväni siihen!
10kg on ihan täysin mahdollista pudottaa! Kilo viikossa eikä se ole edes hankalaa, tuolla liikuntamäärällä ja herkuttomuudella ei oo mikkää mahdottomuus!
Senttejä on kuitenkin lähtenyt jo useampi, reisistäki jopa päätähuimaabat 2cm ja vyötäröltä varmaan 5cm!
Lantioltaki pari kolme senttiä.
Nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja unohdettava kaikenmaan höpötykset ja hömpötykset, tilalle vettä, vettä ja vettä!

Olo on nyt paska ja turvonnut, se voisi olla taas ihanan kevyt ja snadisti nälkiintynyt, hyvä olo.
Se voi ja se tulee olemaan, heti huomisesta saakka!
Arvatkaa millainen morkkis tuli aamulla ku ahmin nuudeleita ja voileivän`??!
Todella paha. Huomenissa vaan pelkkää teetä aamulla ja salaattia ruoalla. Onneksi jääkaapissa on porkkanoita ja punajuuria, nii niistä voi laittaa illaksi jotaki.
 

Colored-Skinny-Jeans-for-Women-Create-Yo

Tästä saan inspiraatiota, haluan mahtua pikkuisiin farkkuihin ja pukea vähä tuollaiset kuvanmukaiset korkeat korkkarit jalkaan. Mennä viilettää pienillä tikkujaloillani, vieden pientä ja kevyttä vartaloani eteenpäin, pitkänpitkä tukka liehuen vapaana tuulessa ja ihmisten päälistellessä ihmeissään. (vieläki enemmän ku mitä nyt).
Sitteppä olisi ainaki aihetta tuijottaa.
Perse saisi olla pyöreämpi ja treenatumpi, mutta se ei tällä bootyllä ole kait mikkää ongelma.
Tisseistä en jaksa välittää, niitä saa isonnettua pelkillä liiveilläkin jo niin paljon että se ei ole murheeni vaikka ne häviäisivätkin. Ovathan ne pienentyneet jo yhden kuppikoon, eikä noi isot oo muutenkaa koskaan olleet. Enemmin ne on aina ahdistaneet ku tuoneet mitää hyvää oloa tai tunnetta siitä että olisin kaunis tai naisellinen.
Vihaan rumia ja epämuodostuneita rintojani yli kaiken, haluaisin korjauttaa niitä, mutta vika on lekureiden mielestä varmasti niin pieni että eivät ne tee ku nauravat vaan mulle... enkä halua mennä ottamaan nauruja ittelleni ja paljastamaan sitä mikä on mulle kaikista kipein aihe.
Välillä toivon että saisin rintasyövän että pääsisin noista eroon ja saisin tilalle silikonirinnat. En ole koskaan juurikaan haaveillut silikoneista, mutta vaihtehtoja ei juurikaan ole.
jos saisin pari tonnia ylimääräistä niin menisin sitte vaikka ihan yksityiselle hankkimaan silikonit. Sen vuoksi että itselläni olisi edes pikkaisen parempi olla, vaikka en välitä kumitisseistä, mutta..  ja rasvaimu olisi toinen operaatio.
On epäreilua että köyhien pitää kärvistellä ja vihata itseään, tappaakkin itsensä että pääsee inhoamistaan asioista eroon. RIkkaat rikastuu ja leikkelee itseään mielin määrin, ovat (ainaki omasta mielestään) kauniita ja voivat tehdä mitä haluaa.

Miksi jotkut syntyy kultalusikka suussa ja perseessä ja toisille ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta selvitä?


Viiltelin itseäni taas sitte ihan huolella lauantaina. Olin suihkussa selvittämässä päätäni kännistä ja sitten kaikki se päivällinen ahdistus palasi mieleeni. Tartuin epäröimättä neulaan ja aloin huiskia, sinne meni mun vanha ja iso, tarkasti vaalima arpitautointikin.. Reisi on ylhäältä polveen saakka täynnä viiltoja, ihan vieri vieressä, olisiko viiltojen välillä maksimissaan 0,5cm tilaa. Varmistin tälläkertaa ettei mihinkää jää verta ja onneksi se aika äkkiä tyrehtyikin. Nyt vaan tajusin etten voi varmaan puoleen vuoteen mennä vessaankaan sillo ku avokki on suihkussa sillä se aina kurkkii ja sittehän se näkee nuo jäljetkin. Mie oon ihme pissijä, kusen siellä täällä, ihan sama onko joku vessassa samaan aikaan ku mie. Minnuu se ei häiritte, kusee ne muutki.
Sain purettua sitä itsevihaa pois ja sitä että minä olen syyllinen kaikkeen minä olen ANSAINNUT sen mitä itselleni teen. Ei yhtää ainakaa vähempää, vaan jokainen viilto ja kipu, kutina ja punoittava arpi, jokainen on ihan omaa ansiotani joilla itseäni paskuudesta rankaisen.
Itemurha ajatuksista tuskin kannattaa kamalasti kallonkutistajille huudella, mulla on täällä koti hoidettavana, enkä mie minnekkää laitokseen oo valmis lähtemään, minkään sekopäähullujen sekaan.
En mie niin hullu ole, mie oon vaan helvetin väsynyt tähän epäoikeudenmukaisuuteen ja siihen että epäonnistun AINA.
Ihminen saa väsyä ja ihminen saa toivoa täältä poispääsyä.
Pitänee näännyttää itsensä nälkään, niin nälkä pittää ajatukset tehokkaasti muualla.
Kun ei ole muutakuin kiljua nälkä ja riutuva keho huutaa ruokaa, niin silloin ei ehdi ahdistuilla niin paljo.
Niin mä teen, ja se alkaa HETI!

Nyt on pakko mennä nukkumaan, pitäisi olla jo! Ahdistaa kun yöunet jää taas lyhyiksi. Janottaa ihan vitusti ja maha on niin täynnä että se ratkeaa... -.-
Onhan sinne juotu jo puoli litraa vettä tässä illan aikana.