Ei oo hetkeen tullut kirjoiteltua kun mikkää ei vaan oo tuntunut miltää, sain sen uuden tatuoinnin ja sen takia ei saanut liikkua, liikkuminen on sitte kahden viikon osalta jäänyt kokonaan pois. 
Mikää ei oo tuntunut hetkeen millekkää, on tainnut alkaa purra tuo masennuslääkitys.
Kiva zombie olo. 

Eilen sitte illalla katselin suosikki vloggaajani videota ja hänellä on microdermal lävärit, isäntä tuli kanssa kattomaan videota ja kerroin että sillä on microt ja että niitä saa tuosta naapurikaupungista, nii avokki alka vinkumaan että SINÄ ET SIT SELLAISIA OTA! sanoin että en mie otakkaan! että kuha vaan sanoin... isäntä jatkoi vinkumistaan "LIIKA ON LIIKAA!!! KOHTA EI TARVI MENNÄ K-RAUTAANKAAN!!!" vinkun vinkun.
Taas mut nuijittiin maanrakoon, sanoin isännälle että tulipa ihan helvetin kiva olo!
Illalla en puhunu sille mittää, menin suoraa nukkumaan sen jälkeen.
Aamulla juteltiin normaalisti, mutta eilen ei ollut kaukana etten olisi viillellyt toodella pahasti.
Haluan tuhota itseni, tehdä itselleni jotakin pahaa. Kukaan ei ole ikinä minuun tyytyväinen.
Aina on joku kuka vinkuu jostakin enkä kelpaa kellekkään tälläisenä kuin olen.
MIKSI?!
Kunpa olisin järkytykseltäni tajunnut sanoa että "etti sitte ittelles joku normaalin näköinen ja kiltti nainen, sellainen joka mys jaksaa kattoa tuota sun ainaista pelaamista ja sotkemista!"
Vielä tuun sen sanomaan!

Vituttaa, itkettää ja samalla on niin vitun nujerrettu olo!
Ihan ku olisi isän kanssa jutellut, kun avokki jotaki päättää, niin se sit on niin. Se ei kuuntele mitä sille yrittää sanoa.
Haluan vahingoittaa itseäni, todella pahasti.
Tekisi mieli vetää kännit, tuossa olisi jääkaapissa siihen mahdollisuus.
Olin kuitenkin tänäänkin koulusta pois koska viimeyö meni oksentaessa ja ripulipaskoessa (olkaa hyvät vaan informaatiosta). Paskaa oloa on kestänyt jo jonkin aikaa ja menkatkin tuli ihan  miten sattui.
Olo alkaa olla aika vitun vainoharhainen ja pelkään jo olevani raskaana.
Pakko mennä kait ottamaan säästöstä rahaa ja hankkia raskaustesti... 

Tämä kappale joka on puhutellut aina mua, puhuttelee vahvasti jälleen kerran.

https://www.youtube.com/watch?v=phVJjCTK_go

 

Se on Mokoman Sirppi:
 

Katson vasempaan
Pelkään aikaani tulevaa
Katson oikeaan
Jään menneitä murehtimaan

Katson vasempaan
Olen laiha ja nälkäinen
Katson oikeaan
En ole vielkään kylläinen

Ei
En koskaan
Ole itseeni tyytyväinen
En muista hyvällä eilistä
Kiroan varoiksi huomisen
En osaa elää tänään
Elää tänään


Katson vasempaan
Kirkkaus saa minut sokeutumaan
Katson oikeaan
Pimeys saa minut pois tolaltaan

Ei
En koskaan
Ole itseeni tyytyväinen
En muista hyvällä eilistä
Kiroan varoiksi huomisen
En osaa elää tänään
Elää tänään

 

Yritän aina niin kovasti miellyttää muita, olla muille kiva... mitä saan vastalahjaksi?
Vitusti epäilyjä ja haukkuja. Ennakkoluuloja ja vittuilua.

Miksi mua ei vaan yksinkertaisesti hyväksytä sellaisena kuin olen??!
Miksi mun ulkoinen olemus häiritsee ihmisiä niin paljon että omat vanhemmat ja puolisokin inhoaa mua?!

Ensivaikutelma ja ensivaikutelma... haistakaa nyt oikeasti VITTU!
Vetäkää ne ensivaikutelmat rullalle ja työntäkää syvälle perseeseenne!
Mielipiteen%20viihdek%C3%A4ytt%C3%B6.jpg

 

Mä yritän niin kovasti mielllyttää ihmisiä, yritän niin kovasti olla välittämättä muiden kommenteista.
Pahiten kuitenkin sattuu ne jotka tulevat avokin suusta. Vanhempien kommentteihin olen jo tottunut...
Se ketä rakastaa ja se kehen tukeudun ja haluaisin paljon tukea, sanoo jotakin minun ulkonäkööni liittyen ja lyttää mieltymykseni ihan täysin, sattuu ihan vitusti.



https://www.youtube.com/watch?v=edy5-6ZVuhc

Tässä Mokoman yksi puhutteleva veisu:
Itken silmät päästäni:

 

Et huomaa minua
Et kaipaa minua
Väität: näin on hyvä
En vain tohdi uskoa
Kuule minua
Kuuntele kipua
Mennyt aika
Pitää minut elossa

Ja joka luojan päivä kannan tätä surua
Annan sille vallan, ruokin sydänverellä
Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin, on suru lohtunani

En huomaa hetkeä
En kaipaa nykyistä
Tulen eilisestä
Varjona menneestä
Kaiken minusta
Veit kaiken minusta
Tätä hoen hiljaa
Tähän tahdon uskoa

Ja joka luojan päivä kannan tätä surua
Annan sille vallan, ruokin sydänverellä
Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin, on suru lohtunani

 

 

 

Parhain olis varmaan vaan kuolla pois, kukkaan ei arvosta, kukkaan ei pidä.
Aina vaan tulee vittuilua ja nälvintää.
Minä oon ihan väärä, en tee mittään oikein. Olen aina ihan totaalisen väärässä, teen kaiken väärin.
Kaikki valintani ovat vääriä.. 
Löydänkö koskaan ihmistä jolle riittäisin tälläisenä, ihan omana itsenäni?
!