... niin sanoi hoitaja jolle oon käynyt löpisemässä polilla.
SCID haastiksen toisessa osassa kun kartoitettiin persoonallisuushäiriöitä, esiin tuli piirteitä joista en pidä yhtään.
Vituttaa jo ajatuskin ja vielä kun lekuri oli sanonut että minusta ei saa selvää, tai jotakin sinne päin.
Aluksi nauroin vain kaikelle, mutta nyt alkaa vituttamaan ja sanoin että tuntu tosi epämiellyttävälle sen jälkeen, ku miettii että miten hullu sitä tässä oikeasti ollaan... jos edes lääkärit eivät ymmärrä. -.-'
No, sit hoitajatäti piirsi isolle taululle mulle miun tunteiden kaaren, mitätöin itseäni joka käänteessä, koko ajan puheissani ja se ruokkii itsevihaa ja tuhoisuutta, se ruokkii masennusta ja ahdistusta joka synnyttää näppärästi katkeamattoman kierteen joka pahenee koko ajan.
Mietin aina että eeiiih.. ei siinä voi käydä niin että mie pillastuisin ja lähtisin keskari ojossa vittuun, mutta nyt alkaa tuntumaan että se on hyvinkin mahdollista.
Olisin halunnut käydä tämän läpi jo vuosi sitten, mutta psykologi vaan toppuutteli "eikait sitä nyt, ei tässä mittää, se on kuule rankkaa se kun aletaan oikein kaivelemaan syvältä..." Ahaa, kaskun ei tullut omaan mieleen että saattaa olla rankkaa kun esiin kaivetaan koko elämän raadollisimmat hetket ja puidaan niitä ties miten monesta vinkkelistä!

Olikohan se nyt sitte tiistaina kun on se haastattelujen purku, JIPII!
Kyllä se hymy tässä vaan on hyytynyt, mä en enää tiedä miten mä noi asiat ottaisin, jotenkin tunnen oloni ihan pettyneeksi jos sieltä ei löydykkään mittään...
Samalla herää kysymys, miten sekaisin ihmisen pitää oikeasti olla, ollakseen hullu?

Mä en enää tiijä mitä ajattelisin, oon niin sekaisin ajatusteni kanssa, mutta outoa ettei ahdista O_O

KAi se on tuo ketipinor mitä tulee vedettyä sepraminin päälle tällä hetkellä vaan 100mg.
Kiva olla taas tälläinen zombie... no parempi seki ku se että pää leikkaa kiinni ihan vitusti.

Nyt on myös sattunut jotakin ihan täysin odottamatonta!
Mie viihdyn töissä! Ajatelkaa, mä luulin etten _ikinä_  pystyisi käymään töissä päivittäin, mutta nyt oikeasti alkaa harmittamaan että pitää lähteä kivasta paikasta takas kouluun.. :(

Parin viikon saikku kyllä rokotti tilipussia mukavasti, mutta eiköhän tällä pärjätä....
siihen saakka kunnes tulee uusi romahdus.