Kävin sit viimeviikolla hoitajalla, yllätys yllätys!
hänellä oli joku maatamullistava suunnitelma kuinka lähdetään purkamaan mun käyttäytymismalleja mulle harmittomaan muotoon jne. Kunnes erehtyi kysymään onko mulla jotakin akuuttia, joka johti koko tunnin kestävään avautumiseen :D
Se siitä sitte xD
Pyysin taas rauhoittavia ja niitä irtoaa yllättävän helposti!
Miksi ei voisi vaikka myydä ylimääräisiä pois? Vaikka ei sitä ihan suomi24 palstalla kysytä että "Kuka tahtoo ostaa paketin rauhoittavia" xDD
no joo..

Tein tänään jotaki sellaista mitä en olisi koskaa kuvitellut, tein kanasalaattia ja söin hyvällä halulla.
Tajusin viimeviikonlopun festareilla miten vitun läski olenkaan. Katsoin itseäni epäuskoisena vessan peilistä että tältäkö mä oikeasti näytän?!
Enää en aloita mittää kitudiettejä, vaan pyrin valitsemaan syömiseni oikein.
Töissä on nyt tullut napsittua kaffihuoneen antimista karjalanpiirakkaa ja yhden muffinssin, mutta uskoisin että poltan sen suht fyysisessä työssä melko nopeasti.
Enää ei tee pakonomaisesti mieli mitään herkkuja, eikä tulisi kuuloonkaan että vetäisin pussin sipsiä tai karkkia ihan hulluna, lähinnä kaikenlaisesta sokerimössöstä tulee vain helvetin epämukava olo.

Mieleni on alkanut himoitsemaan oikeaa ruokaa, eniten vihaamiani perunoita jne.
Kebabia menee edelleen, mutta annan luvan itselleni mässätä edes viikonlopulla sillä yhdellä kebabannoksella, joka usein on aika salaattivoittoinen.

Ei enää mitään kaikenkieltäviä kitudiettejä joita jaksan ehkä maksimissaan viikon, vaan pysyviä muutoksia elämäntapoihin.
pikkuhiljaa, mielessä kummittelee vielä se entinen raja että pakko siihen ja siihen saakka saada paino pois, mutta nyt yritän päästä irti siitä, olen sitten sopivan painoinen kuin olen ja sillä hyvä, kuitenkin annan itselleni aikaa vuoden ja siinä vuodessa pitää tapahtua. 
Olo on kerrankin hyvän vakaa, rauhallinen ja asiat sujuu ihan hyvin, vaikka sukka tippuisikin maahan, se ei tunnu ylitsepääsemättömän sietämättömältä, paskalta ja siltä että koko maailma vihaa minua.
Ei ainakaan joka kerta enää.

Lenkillä en oo juurikaan käynyt, koira ei jaksa kuumuudessa kauaa ja oon kyllä itsekkin ollut töiden jälkeen melko väsynyt.
Viikonlopun festareista en oo toipunut kunnolla vieläkään. Kamala väsy, oon nukkunut vuorokaudessa yli 10h ja oon antanut luvan siihen itselleni, niin paljo ladataan akkuja kun on tarve, sillä enhän mie ole vielä lähelläkään tervettä, vaikka olo pelottavan vakaalta tuntuukin.

Alkaa jo pelottamaan mitä pahaa sattuu, kun liian pitkään on ollut kohtalaisen hyvä olla.

Olo on kuitenkin aika tappavan tasainen. Ei oo oikein iloja, eikä oo surujakaan. Sitä ne lääkkeet teettää, mutta mielummin olen hieman tunnoton zombie ku eläisin päivääkään siinä tunteiden loputtomassa vuoristoradassa.

Siivotakkin pitäisi, muttanyt en jaksa, tiskit odottaa koneeseenlaittoa ja puhtaat koneessa kaappiin pääsyä.
Olkoot, ei ne sieltä minnekkään karkaa.

Venytin korviani ja otin uuden tatuoinnin. Kivasti peittää koko pohkeen tuo uusi leima.
Ihana, ja rakastan sitä kuvaa, vaikka kun sitä vertaa alkuperäiseen, niin onhan se aika erilainen, onneksi toisaalta, niin kukkaa ei voi väittää että olisin suoraan varastanut heidän kuvansa :D
Ihan sama.

Viime käynnillä kyselin kuka oli määritellyt mulle vaativan persoonallisuuden, sellainenkin listan jatkoksi siis tullut.
Samalla hän tulosti mulle terveyskirjaston epävakaan persoonallisuuden määritelmän, ja selitti sivustosta ihan kun en olisi ikinä siitä kuullutkaan. Annoin hänen elää siinä uskossa vaikka sivusto on enemmänkin kuin tuttu.

Eli epävakaata lähdetään hoitamaan, vaikka hoitaja ei epävakaata termiä haluakkaan käyttää, sen harhaanjothavuuden takia. Mutta mie sanoin että käsitän epävakaan tunteiden loputtomana ja rajuna vuoristoratana, nii heti oltiin samalla aaltopituudella.

Syömiseen vielä palatakseni... Helppo on olla syömättä oikein mittään, koska ruokahalua ei oo ollu Sepraminin uudelleen aloittamisen jälkeen. Aluksi kuvotti ihan helvetisti, mutta nyt vaan syyvään. Onneksi terveellisemmin kun ennen, herkut ei aiheuta minkäänlaista tunnetta, eikä ne maistu enää niin koukuttavan hyvälle ku mitä ne on maistuneet.
Himoitsen nyt terveellisempää ruokaa ja ajatus ranskalaisista makkaralla tuntuu todella vastenmieliseltä.

Hajanaisia ajatuksia, en oikein saa enää mistään kiinni.
Tälläinen pikkuisen rauhallisempi postaus, innolla odotan torstain hoitajan aikaa, saa nähdä joko lääkäri on saanut tehtyä yhteenvedon ja diagnoosin mulle. :DDD
Siinä olisi sitte taas yksi lisää tähän listaan.