Oon taas parin onnistuneen kilon pudotuksen jälkeen sortunut syömään jäätelöä ja roskaruokaa.
Laskin että olen hammaslääkärilaskun jälkeen TAAS puilla paljailla, rahhoo ei oo ja vielä pitäs kuukausi selvitä ja maksaa bussilippukin!
Todella hienoa, oon varmaan laittanut bussilipun verran rahaa palamaan ja rahan käyttö on muutenki ihan holtitonta, kesällä oppi että sitä voi käyttää rennommin, eikä noilla vitun tuilla eletä läheskää niin kuin palkkatössä!

Huomasin myös eilen miten tehokkaasti perustelen itselleni hvinkin tehokkaasti ja uskottavasti, miksi mun on saatava herkkuja. Alkoi ihan vituttaa ja mietin että "en mää voi syyvä herkkuja, jos joskus haluan pudottaa painoani!"
No, ostin sitte (niinku satakertaa ennenkin) "hyvästi jäätelön" ajatellen että tää on taas se vipa kerta!Nyt on, istun sohvalla läppäri sylissä, puoletkaan näppäimistä ei aina toimi, niistä johtuen kirjoitusvirheitä.
ja maha pömpöttää todella ikävästi! 
olo on ihan jäätävä paska!
Rahaa palaa ja olo on hirvittävä, kaksoisleuka on jäätävä, samoin reiden ja maha.
Tätäkö mä tosiaan haluan? Miksi vitussa mä teen itselleni näin?! kerta toisensa jälkeen?1

Onnesksi nyt on tullut aika voimakkaana ajatus "jos haluan laihtua en voi syödä herkkuja"
Mitähän sitä huomenna söisi? Toivottavasti kaurahiutaleita on vielä kaapissa.
Pikkuisen on maissiakin pakkasessa, eiköhän siitä ruokaa tule, avokki toi pizzaa... -.-'
tänäänki olis pitänyt olla lenkillä, muta mässäsin vaan jäätelöä.. että mä vihaan itseäni.

Olo on ollu kuluneen viikon aikana todella tyhjä. Tyhjyydentunne huitelee sellaisissa sfääreissä että se lamaannuttaa koko ihmisen. En oo ollu koulussa ja se vitun sekopääopettaja soitteli vielä peräänki! Sanoin olevani kuumeessa...

Mua vituttaa ihan vitusti tuo ällöttävä läskimaha, turhaudun itseeni aivan vitusti, kostan itselleni lihottamalla itselleni lisää kiloja... Tää ajatuksenjuoksu on ihan järjetön! Miksi kostan itselleni pahaa oloa koska se ei ole alunperinkään minusta, minun syyni eikä minun aiheuttamaani?!
Miksi olen niin pahasti edelleen isäni otteessa että annnan sen vaikuttaa joka päiväiseen elämääni näin vahvasti?
Miksi uskon edelleenkin siihen että olen huono ja mitätön paska joka on edes jotenki hväksytty lihavava?
Sairasta! Miksi vanhempi kannustaa lapsestaan lihavaa??!!
Hyi vittu!

Ihan vittuillakseni muille ja näyttääkseni itselleni että minä pstyn!
Pystyinhän mie viimeksikin siihen!
Nyt kun ajatus on ihan oikeasti tiukassa päässäni "hyi vitun läski! sä et voi koskaan laihtua jos aina syöt herkkuja!!!"

Kuinkaha mones tälläinen kirjoitus tää on..

Mulla ei vaan oo voimia tehdä yhtää mittää.. Ei niin perkele mittää. Ei huolehtia itsestään, ei mittää.
Ei tehdä tärkeitä päätöksiä, 

Tyhjyys, kuumottava, ammottava, musta loputon tyhjyys... 

Siinä leijun, äärettömässä iäisyydessä, pääsemättä pois, hapuilemalla ympärilleni, pystymättä tarttumaan mihinkään.
Epätoivoisena leijun ajan iättömässä ikuisuudessa, epätoivoisena miettien, koska pääsen tästä pois?