Löysin eBayn ihanan maailman ja ajattelin ostaa sieltä hieman askartelutarvikkeita.. hieman on paisunut jo yli 200e ja tuli sinne tarvikkeisiin mukaan myös cyberloxia ja yksi korsetti -.-'
Kaikki mun säästöt on mennu näihin "pikkuostoksiin". Oon myös ryypännyt ne loputki rahat mitä mulla voisi olla.. 
Aina lupaan itselleni, "ei enää" ja taas löydän itseni ostelemasta ties mitä. Luurankosukkia, korsetteja, cybertukkaa....
Ahdistaa ihan vitusti. Tää elämänhallinta ei oo ollu oikein mun juttu viime vuosina, vaan meen entistä pahempaan suohon koko ajan.... Vituttaa, itkettää ja ahdistaa.

Tiistaina kävin ekassa ryhmäterapiassa... Se avas ovet noihin DKT juttuihin hienosti.
Nyt aiheena on se miten oppia sanomaan ei ja tuntea itsensä arvokkaaksi..
Yhtälö tuntuu minusta ihan mahdottomalta. En uskalla. Entä jos joku suuttuu mulle?
Vihaan ja pelkään vihaisia ihmisiä, kaikenlainen konflikti ahdistaa... 
No, jos sitä ei tässä vuodessa opi, niin onneksi saa harjoitella vielä toisen.

Koulussa olen kirjaimellisesti vain käynyt parina päivänä.
Täämä tasainen olo "tyhjyys" on niin vangitsevaa ja väsyttävää että olen vain nukkunut kaiket päivät..

Oma yrityskin pitäisi perustaa, tai olen perustamassa. Sekin on yhtä ison impulsin pohjalta ku useimmat tatuoinnitkin.
Ee mittää harkintaa koko asiaan, se vaan mennään ja tehdään.
ja taas olen kuitenkin vain isommissa vaikeuksissa.
Kaikki rahathan on menny noihin firman juttuihin.. Perkele sentään.

Rahattomana ehkä huomenna ekaa kertaa kouluun tällä viikolla.. 
Saa nähdä millaisen vastaanoton meidän ämmien kuppikunta oikein tälläkertaa on järjestänyt. Urputetaan MUIDEN poissaoloista jne. Sanon kyllä että eiköhän se oo poissaolijoiden ihan oma ongelma, ettei siitä tarvi muiden huolehtia.Vittu mitä ämmäpaskaa.. vielä ku pari kk kestäisi niin sitte se olis ohi.