... mieli on todella maassa, en o nukkunut, ihan sama miten paljon dopinoxia ja pameja vetäisi sekaisin.
Doxal oli yksi iso vitsi ja ketipinorin paskaan en enää koskaan koske.
Riehuin jo lekurille puhelimessä että kun on olemassa oikeasti lääkkeitä mitkä auttaa nukahtamaan, niin miksi niitä on niin hankala kirjoittaa?!
Sain sitte netissä monien suosimaa stellaa. Saa nähdä millaisille tripeille se vie, kovin skeptisesti odotan siitä mittää apua saavani.

Olo oli viime viikolla paska, riehuin koulussa rinnakkaisluokan opiskelijoille, ja olin helvetin aggressiivinen. Sekunnissa nauroin ja olo oli kuin olisin vetänyt lavallisen energiajuomaa... 
Tämä viikko on alkanut vitun paskasti, olo on hirveän paska ja taas ajatukset rullaa samaa tuttua rataa..

"mulla ei tuu olemaan tulevaisuutta, mä en tuu koskaan saamaan mitää, mä en ikinä pysty käymään töissä, en pärjää elämässä"
Haluaisin vain tappaa itteni, oon muille vain taakka, miksi kukkaa haluaisi mua, kun avokki on vaan ollu ku kämppis viime aikoina.
Oon ollu puhaltamassa peliä poikki jo monta kertaa, mutta oon koittanut sanoa ittelleni että älä anna vielä periksi, varsinkaan näissä oloissa... 
Pittää odottaa tasaista vaihetta ja katsoa sitte.

Mä en vaan tiiä mitä itteni kanssa tekisin, viiltelin, mutta tajusin ettei se oo kannattavaa. Mikkää mitä teen tai ajattelen ei oo kannattavaa, oon ihan pihalla, mitä mun pitiäsi tehdä kun en tiijä mistää muusta?

Mä haluan kuolla, auttakaa joku mut täältä pois ja viekää koirat samalla mun mukana.
Mä en jaksa enää yrittää, kaikki on ihan paskaa.
Mistää ei tuu mittää ja terapiassakin tulee vaan takapakkeja koko ajan.