Yritin hakea töitä, niinku aina.. Miellyttääkseni avopuolisoani, todistaakseni sille etten oo mikkää laiska luopio, millaisena se mua pitää.. Yritin ja yritin, mutta mistää ei tullu mittää. Paineet kasvoi ihan saatanan isoiksi... vedin perskännit ja päätin jättää tämän kaiken paskan taakseni ja palata kotiseudulleni.
Vaikka aina isoon ääneen uhosin etten koskaan mene takaisin, niin nyt se on alkanut tuntumaan hyvinkin oikealta. 
Menneisyyden möröt on käsitelty ja sinne on nyt hyvä palata.
Mulla on jo kämppä tiedossa, kouluasiat hoituu... mikään ei ole ikinä mennyt näin helpostI!
Mikään ei oo ikinä onnistunut näin hyvin!
Kait se on sitte tarkoitettu niin että oli pakko käydä kaukana, olla onneton siksi koska avopuoliso kohdisti liikaa odotuksia ja painosti asioihin mihin en vain pysty vaikka mikä olisi.

Mä tunsin aina itteni sen kanssa huonoksi, joka kerta. Tunsin tekeväni aina väärin, olin hullu, huono, työtön luopio. Ihan sama mitä mä tein, niin avokki ei koskaan uskonut, ja tuomitsi mut pahemmin ja pahemmin.

Nyt riitti. Mä oon jo pitkään miettinyt että tästä ei tuu mitään. Rakkautta ei oo eikä parisuhde oo mittää kun toinen pyhittää elämänsä peleille ja ITSELLEEN. MINÄ MINUN TARPEENI JA MINUN HALUNI!
Ääneen myönsi sen ettei sillä oo väliä mitä mä haluan ja toivon, sillä hän tekee juuri niin kuin itse haluaa.. !
Oli kuulemma myös virhe aloittaa seurustelun mun kanssa ja uhkasi hakata mut muusiksi sohvannurkkaan..

Se on muuttunut niin täysin. Ennen se oli humalassa leppoinen, nyt hullu ja aggressiivinen.

Lallattelee kun pääsee kotiin ja ramppaa jatkuvasti suihkussa, aina kun tulee viihteeltä jne.. mitä se ei normaalisti ikinä tee.
Mä oon ihan varma että sillä on joku.. se käyttäytyy juurikin niinkuin klassiset esimerkkitapaukset.

Mie odotan sitä hetkeä kun pääsen täältä pois, muuttoon olisi vielä kuukausi ja onneksi avokki on sen aikaa työmatkalla.
En kestä nähdä sitä yhtää enempää ku pitää. Otan tavarat ja teen niinku oon aina suunnitellut..
Pakkaan kamat, lähden vittuun, jätän kirjeen pöydälle ja toivotan hyvää loppuelämää.
Kerran kun herra ei halua keskustella, niin ei sitten keskustella.. 

Silloin kun muutin avokille, sain kantaa monta jätesäkillistä sen EXÄN tavaroita pois.. nyt teen sille saman.. jätän kaiken paskan mitä en halua ottaa mukaan tänne.. ihan sama mitä tavaraa, saa sitte ihan keskenään kantaa niitä roskiin kun muuttaa pienempään kämppään..
Kun kerta sillä ei ollu niin väliä, niin noudatan nyt sitä.
Sanoi mulle joskus että jos sille tuntuu, niin löydän itse ovelle, noudatan sitäkin.
Hän ei kuulemma mua pidättele, niin teen sitten niin..
Olis hauska olla taltioimassa sen ilme kun se tajuaa että kämppä on tyhjä ja minä oon siinä vaihessa jo kaukana täältä.