Luulin jo tehneen lopullisen päätöksen.. siitä mitä Tyypin kanssa haluan.
Olo on kuitenkin ollut aiva sietämättömän paska viime aikoina ja nyt ei tunnu mikään missään... ollaan vietetty yhdessä viikonloppuja ja nyt ajatus siitä alkaa vaan ahdistaa ihan vitusti.
Onneksi... vaikka olisin pari päivää sitte varmaan itkenyt tästä ajatuksestani itseni uneen.. Tyypillä on töitä niin ettei oo mitenkään mahdollista nähdä viikolla, ellen lintsaa koulusta, joka on näissä oloissa ihan naurettava ajatus.
Kun en tunne Tyyppiä kohtaan enää mitään.. ahdistaa vaan ja haluan etäisyyttä... Tyypin suusta kuulee usein epäileviä lauseita ja vaikka esim tyyliin "niinhän ne aina sanoo.." jne.. se on saanu mut ottamaan jotenkin takapakkia, ku tuntuu että se epäilee mua joka asiassa, vaikka aihetta ei edes oo... Toinen todellinen ongelma on nyt paljastunut lapsirakkaus....
Se tulevaisuudessa vissiin tahtoo lapsia ja tykkää niistä paljon. Minä en. Tämä on aihe mistä EN jousta.
Ehkä mä vetoan kouluun viikolla ja vkl sanon että lupasin kaverille olla sen seurassa/tukena tai jotaki... 
En vaan jaksa, haluan tilaa..

Samaan aikaan tämä paska lämmittelee sitä samaa miestä, mistä taisin aikaisemminkin mainita..
MITÄ MULLE TAPAHTUU?!
Mä en tiiä enää ittekkää mitä haluan.. teen ja meen, ajattelematta yhtään jälkiseurauksia...
Eihän tässä muuten mitään mutta just ku oon saamassa Tyypin luottamusta, niin otankin itse takapakkia ja sanon että haluan aikaa miettiä.. just ku oon saanu uskoteltua itselleni ja Tyypille että kaikki on ok..

voi vittujen vittu.. mitä helvettiä mä teen.. etäisyys.. en mää keksi muuta.

Ens viikko, ahdistaa ihan vitusti.. työpari teki sitte vittumaisesti mulle ja tuota en unohda. Se pyyhki just mahdollisuuden pois siihen että olisin saanu siitä oikeasti kaverin itselleni.. Sen naamaki alko muistuttamaan mun yhtä entistä kaveria joka käytti vaan mun kiltteyttä hyväkseen.. 

Tää tyhjyys.. tää olo.. en tiiä ittekkää mitä haluan..  ainut mitä haluan varmasti on kuolema... satuttaa itseäni ihan vitun pahasti.