Elämä lipuu sormien välistä.. käsittämättömästi, ihan kuin yrittäisit tarttua veteen..
Se vain lipuu sormien läpi, eikä siihen saa mitään tartuntapintaa.. sitä on elämäni juuri tällä hetkellä...

Tuntuu että mieli heittelee koko ajan vaan pahempaan ja pahempaan jamaan.
Löydän itseni yllätyksellisistä tilanteista.

Otin vkl muutaman kaljan, keksin että sen kanssa voi ottaa YHDEN temestan..
Siitä tuli kiva pehmoinen olo.. tissuttelin siinä kaljaa ja tajusin "paniikissa" että kohta juomat loppuu, enää ei oo ku kaks pitkää jäljellä! Kävin ottamassa toisen temestan ja siinä soitti sitte Tyyppi ja puhuttiin niitä näitä.
Siihen ne muistikuvat sitte jääkin... 
Heräsin sängystä toki ja hiivin kämppääni kamalissa vainoissa...

Ikkunaverhot oli revitty alas, olin soittanut kitaraa, kuunnellut musiikkia ihan helvetin liian lujaa ja mun sekä koirien jalanjälkiä oli lumessa sellaisissa paikoissa joissa se on melkein fyysinen mahdottomuus.
Kaljatölkit oli kirjaimellisesti palasina... olin kirjoittanut Miehelle viestiä missä ei oikein ollut päätä eikä häntää..
Lauantai ja sunnuntai meni ihan helvetinmoisessa jumissa eikä niistä oo oikein muistikuvia, vaikka alkoholia en ottanut ollenkaan..

Menin sitte pelonsekaisin tuntein lääkekaapille ja laskin.. ei ollu riittänyt yksi temesta.
Temestoja oli menny yhteensä 17! Ei ihme jos muistissa on pieniä aukkoja, opamoxin loput (kymmenisen) oli kadonnut ja stelloja oli mennyt liuska (10kpl). Ei vittu yhtään ihme jos on pikkuisen jumissa..
Enää ei viinaa.. ei tippaakaan.. ei niin pitkään aikaan kun yhksikin bentso on samassa asunnossa mun kanssa... 

Syöminen riistäytyy käsistä.. tällä kertaa niin päin ettei oo ruokahalua... ei vaan vittu pysty syömään ja viikon aikana oon syöny pari voileipää.. Käytöstä ei onneksi lietso yhtään se että oon huomannu painon pudonneen pahimmista ajoista ainakin 7kg.. mun mielestä voisi lähteä vähintään 15kg lisää eikä haittaisi yhtää.
Oon toki käynyt grillillä, ahminut ihan vitusti ja oksentanut. Tämä käytös alkaa noudattaa samaa kaavaa kun silloin joskus teininä.. Ongelma on nyt siinä että mulla on vapaus mennä ja tehdä mitä haluan.. ostaa viinaa.. saan apteekista bentsoja ulos vielä kohtalaisen vaivatta.. Kukaan ei oo näkemässä/kontroiloimassa mua..

DKT-ryhmä on ihan perseestä, ohjaaja on ihan täysin seinähullu dkt fanaatikko..
En olisi ikinä uskonut että ryhmässä missä koitetaan auttaa mua, saadaankin aikaan kaksi massiivista paniikkikohtausta ja kaupanpäälle dissosiaatiokohtauksen... 
En vaan tunne kuuluvani ryhmään ja on ihan yhtä ulkopuolinen olo ku yläasteella, kaikki tuntuu vihamielisiltä, oudoilta.. luotaantyöntäviltä. Ihan liian avoimilta.. liian.. kaikkea..

En mä olisi ikinä usko että taannun näin pahasti, perjaatteessa pisteeseen mistä oon lähtenyt liikkeelle...

Uusi hoitaja epäilee ADD:ta.. ihan sama se mulle on, diagnoosi muiden jatkeena.. 

Mä oon totaalisesti hukassa.. vaikka oon järkeillyt mun ja exän eron monta kertaa.. niin kaippa tää oireilee sitte näin. Mikää ei tunnu miltää, kaikki tuntuu vähemmän ei millekkää, ku vuosiin ja samaan aikaan voin kaikista huonoite ku elämässäni koskaan... 

Söin juuri kaksi viipaletta paahtoleipää, ja kupillisen teetä... olo on ihan jäätävän paska.. Niin täysinäinen olo kuin olisin ahdannut itseeni kattilallisen ruokaa!
Hyi vittu! Mutta ah niin palkitsevaa!
Ruoka ei tuo enää mulle tyydytystä, syöminen ei tuo enää mulle mitään.. lähinnä ällöttää ja inhottaa!
Oon saavuttanut ruoan osalta sen ihanan valaistumisen asteen mitä oon pitkään haaveillut.. ehkä mä pääsen kesäksi edes jonkinlaiseen kuntooN! 

Tekee mieli viiltää.. tehdä edes jotakin, enää ei kyllä tarvisi keltään peitellä jälkiä.. vaikka onnistuihan se exänkin kanssa aika mallikkaasti.. 
Tai sitte se ei vaan jaksanu välittää.. 

Paleltaa.. oksettaa.. mahaa kiristää.. ei vittu pakko mennä oksentamaan.