Tuo värsy jäi ikuisesti mieleeni, kun olin toka kolmasluokkalaisena äidin mukana järjestämässä mummon hautajaisia.

Nyt se aika on sitte varattu, mun rakas, niin vitun rakas eroahdistuskoira menee ikiuneen viikon päästä.
Soitin eläinlääkärille ja ja selitin koiran tilanteen ja taustoja, millaista elämää on ollut ennen mua jne.. 
Eläinlääkäri melki hengästyi ja totesi ettei koskaan hänen uransa aikana oo tullut noin pahaa tapausta vastaan, ja että koira kärsii ja voi todella huonosti. Sen kyllä jo tiesinkin, koska koira on alusta saakka ollut itsetuhoinen, nuolee neuroottisesti ja pureskelee itsensä ihan haavoille.. käytös loppui mutta palasi pian takaisin.. 
Rauhoittavia on mennyt välillä yli maksimiannoksenkin eikä sekään auta, adaptil, luontaistuotteita, harjoituksia ja harjoituksia.. ei mikkää auta. 
Viimeisin oli tuo jolloin se tuli rautaportin läpi niin että portti on ihan kierossa, ja portti painaa ihan helvetisti.

On se kyräillyt nurkissa jo jonkin aikaa, ja huolestuu välillä siitäkin kun menen vessaan...
Oon itkenyt koko päivän ja kysyin varmaan 10 kertaa eläinlääkäriltä että onko tää oikea päätös..
Meinasin kirjoittaa asiasta jo Rakkaalle, mutta en halunnut pilata hänen päiväänsä, kun oli tarkoitus mennä leffaan jne.
Huomenna on pakko pudottaa pommi., mä en vittu halua nähdä kun aikuinen mies itkee.. mä en kestä sitä. 

Kyllä mä pärjään, mutta mä pelkään että Rakas musertuu ihan täysin.. 

EI vaan oo paljoa vaihtoehtoja, selasin koko yön nettiä, kun en untakaan sattuneesta syystä saanut.. Monet sanoi, joku eläinlääketieteen kandi, että eroahdistus ei koskaan hellitä tai lopu kokonaan. Eli jos koira on osannu olla yksin 3v niin se on vaan yks kaunis päivä kun se on huutanut taas kurkkunsa käheäksi ja laittanut kämpän remonttiin.

Mä tunnen olevani niin saatanan vitun epäonnistunut.. syytän itseäni ja mietin että olisinko voinu tehdä enemmän.. harjoitteli paljon tai vähän, käveli ulkona vaikka kolme tuntia, oli poissa 5min tai 5h niin mikää ei auta.. ongelmat vaan pahenee ja pahenee.. 

Jos joku koiraihminen lukee, se varmaan tuomitsee mut ja sanoo sen perus "sulla ei pitäs olla lemmikkejä".
SIinäpä tuomitsee, mä oon yrittänyt kaikkeni ja eläimet on aina menny mun edelle.
Joskus se piikki on vaan paras palvelus parhaalle ystävälle... 
Mua vaan pelottaa niin vitusti miten Rakas tään asian ottaa.. 
mä en vaan voi enää muutakaan.

Jokainen kesä on ollu perseestä, aina ollu itkua huolta ja murhetta..  eikä tää ei oo mitenkään poikkeus..