... ajat sitte päätin miten tuun tekemään itsemurhan. Se antaa elämään tietynlaista tyyneyttä ja rauhallisuutta kun tietää että täältä pääsee pois milloin vaan.
 

Kuoleman olen hyväksynyt jo ajat sitten. Matkani on vihdoin silloin kuljettu loppuun ja "sieluni" pirstoutuu tuhansiksi tähdiksi avaruuteen. Lopulta tämä epäonninen paska loppuu. Melkein tavoittelen kuolemaa, eikä haittaa vaikka kuolisin nyt.
Koskaan en ole pelännyt kuolemaa ja nykyään koen sen enemmän palkintona.
Voi sitä rauhaa ja tyyneyttä mitä tämän asian tiimoilta koen, muut osa-alueet elämässä onkin sitte toinen juttu.