Miten se on joka vitun miehen kohdalla niin että ku vähäkin jotaki kamalaa tapahtuu, niin samantien lähdetään karkuun?!
Tämä vitun koirakeissi.. miehekkeen piti olla yötä ja koiran lähellä vipat hetket, mitä tekee tää vitun vätys.?
Lähtee tietenkin pois, omaan kotiin turvaan ettei tarvi kohdata totuutta kuin osan ajasta. 
Helvetin hienoa ja helppoa, vitun hienosti ajateltu, mitäs minä? Minun täytyy olla täällä, käydä läpi vittumaisia ajatuksia ja mielikuvia, syytellä itseäni että en voinut enkä osannut tehdä enempää.. katsella koiran viimeisia hetkiä täällä ja miettiä että kohta pitäis mennä nukkumaan että h-hetki on huomenna.

Miten joka vitun kerta miehet onnistuu tuossa?
En voi voida rehellisesti huonosti sillä ehkä peilaan huonoa oloani muihin.?? TÄ?
En mä peilaa vittu mitää ja jos joku muu ottaa siitä taakan itteleen että mulla menee huonosti niin voi vitun voi!
Mä oon ollu poistamassa kaverin tikkejä ranteesta ku se oli joku aika sitte viiltäny ne eronsa aikana auki. 
Mä oon pitänyt puhelimessa kavereita hengissä ja kysellyt esim lääkkeistä ja muista itsaripontenttiaalisista jutuista sen aikaa että oon itte ehtinyt paikalle. Käyny kattoos niitä hullujenhuoneella jne.
Ei oo haitannut, tiedän ja eihän se oo kivaa että ystävät ja kaverit voi huonosti, mutta heidän taakka ei oo mun taakka.
Mä en oo pystynyt rehellisesti puhumaan edes ammattilaisille siksi etten halua järkyttää niitä... 

Vituttaa niin paljon, miksi mun pitää pystyä niin paljon ilman että annan itseni seota lopullisesti?

Nyt kun stressitasot alkaa nousta, niin kuulen taas ihan ihme kommentteja ja ääniä.. Jostakin syystä saan hajuja nenään mitä ei pitäisi mistään tulla.. 

Kirjoitan nämä kyllä paperille ja avaudun hoitajan ajalla kunnolla, tästä ja noista vitun dissosiaatiojutuista.

Vittu miten vituttaa.