Olo on ihan hirveä, itkettää koko ajan, tuskastuttaa ja naurattaa. 
Mä en enää edes itse tiedän mitä haluan.
Eilen ja toissapäivänä mieli on paljon pyörinyt Bibossa.. Bibo, ainut ystävä jolle voi pahan paikan tullen laittaa heti viestiä tai soittaa, eikä se vaan torppaa että "ku mua nyt vähä huimaa" niinku vaikka esim Pipa. Pipa on sellainen vitun huomiohuora, että jos hius katkeaa, niin siitä tulee hirveä draamaa, kun just hänelle sattui näin _pahasti_ ja asiaa suurennellaan ihan älyttömiin mittasuhteisiin!
Bibo ymmärtää,, mietinkin niin mahdottomia että jos joskus eroan Rakkaasta, niin muutan ehkä kuitenkin takaisin sinne mistä tää kaikki paska on lähtöisin, paskimman paskuuden alkujuurille. Siellä on kuitenkin se tukea antava ystävä.
Nyt sitä on vasta tajunnu miten tärkeä ystävä voikaan olla. 
Samalla kärsin ajatuksesta että muuttaisin sinne.. paskojen ihmisten keskelle, paskalle paikkakunnalle, paskuuteen.
Mutta perjaatteessa ihan sama, mulla ei oo hyvä olla missään.. ja oon varmaan loppuelämäni loukussa omassa asunnossani mihin oon muuttamassa...työtön ei paljo muuttele kalliimpiin kämppiin.. ehei. 

Itsemurha tuntuu koko ajan vaan paremmalta vaihtoehdolta, oonhan mä miettinyt että miltä muista tuntuu.. ja siksi oonkin suunnitellut että sen pitäisi näyttää vahingolta.. Omaisille se olisi helpompi käsitellä.
Olisi niin vitun helpottavaa vaan lähteä pois. Jättää kaikki tää vitun paska taakseen, ihan kokonaan.
Mikä vitun virka mulla on täällä? Mä en onnistu missää mitä mä yritän, oon niin täynnä vihaa ja katkeruutta, sekä traumoja lapsuudesta etten vaan vittu selviä.. .käyttäydyn ku mielipuoli, kilahtelen, oon aggressiivinen.. 
Ei kukaa halua olla tälläisen ihmisen lähellä pitkään.. 

Miksi enää edes yrittäisi mitään ja yrittäisi saada itselleen parempaa tulevaisuutta? Miksi edes yrittää enää kun mikään ei onnistu sitte niin vittu yhtää. Mä en enää jaksa, alkaa ne muutamatkin tulevaisuuden haaveet hiipua liekin lailla hiljaa pois. 
Mitä varten mä mitää edes yrittäisin kun en saa elämältä yhtää mitää?
"mitkä on sun tärkeimmät saavutukset?" 
ja minä en voi koskaan vastata mitään... Mikä on saavutus? 
Mä en oo koskaan saavuttanut yhtää mitää, muutakun vitunmoisen opintolainan ja sekin siitä syystä etten jaksanut käydä koulussa huonon voinnin takia kovinkaan paljon ja valmistuminen venyi puolella.. 
Mulla ei oo työhistoriaa, vaikka aikoinani niin kovasti olisin sitä halunnut.
Mulla ei oo yhtää helvetin mitään, elämä on vaan täynnä epäonnstumisia.. 
Olo on niin vitun tuskainen, alkoi itkettää, yksi kyynel tuli ja se siitä.. 
Olo on niin vitun paha että tekis mieli juosta seinään, satuttaa itteään oikein pahimman kautta, kovaa. Vitun kovaa.

Sitte minua pidetään yhteiskunnan pohjasakkana, joka vaan makaa kotona tekemättä mitää ja saa siitä vielä vastikkeetonta rahaa. Mä en vittu sentään makaisi kotona jos mä pystyisin elämään normaalia elämää!
Mä oon niin täysin vieraantunut yhteiskunnasta, en osaa olla ihmisten kanssa, kaikki ahdistaa ja jännittää.. pelottaa.

Tuntuu vaan ettei kukaa ymmärrä ja ota tosissaan, kukaan ei tajua miltä musta on tuntunut 12-vuotiaasta saakka.. 
Olo ei mee minnekkään, sen kanssa kai pitäisi oppia elämään, mutta miten, kun kaikki.. siis ihan kaikki tuntuu niin vieraalta.. tunnen itseni ulkopuoliseksi jopa Rakkaan seurassa.. 

Missä en koe olevani turvassa, maailma on vaan koko ajan uhkaava ja pelottava paikka. Oon oppinut supertarkaksi siitä mikä aiheuttaa minkäkin äänen. Tunnistan kaatumis ja putoamisäänet kotona, ihan kaiken, kissat askeleista.. 
Oon koko ajan varuillani että jotakin pahaa tapahtuu enkä ikinä kuuntele lenkillä musiikkia, sillä joku saattaa yllättää ja päästä selustaan mun huomaamatta. 
Ihmiset ja niiden käytös/ajatusmaailma ahdistaa. Mulle on aina hoettu että mä oon outo, vitun outo ja ajattelen oudosti.
Muut ihmiset tässä outoja on! Mikä vittu niitä riivaa..?!
Tämä vitun tuska, koska tämä loppuu?!
 

Mä en edes uskalla enää yrittää tai aloittaa mitää.. ihan pienetkin asiat, vaikkapa villasukan neulominen.. ei hemmetti.. en saa sitä aloitettua, koska.. vituiksi se kuitenkin menee.. 
Mä en enää jaksa enkä uskalla yhtää mitää.. 

Vituttaa ihan hulluna sekin kun mua yritetään väkisin maksulliselle osastolle.. oon sanonu että mulla EI OLE RAHAA! EIKÄ SITÄ MISTÄÄ JÄRJESTY! Miten helvetissä sitä on niin hankala ymmärtää?! Omalääkäri tahtoo ihan väkisin että meen osastolle, mutta joo, heti jos se maksaa sen mulle.. mulla ei oo rahaa ja mä en jaksa ottaa kontolleni yhtäkään vitun osamaksua vielä tähän muiden päälle!  En tajua sitä niiden ajatusmaailmaa.. 

Mulla on paska ja köyhä elämä, tullut aina olemaan ja sellaisena kuolenkin.. 
Miten vitussa mun asiat voisi muuttua? Itsestään se juu lässynlää pitää lähteä, mutta miksi aloittaa kun asiat
ei kuitenkaan suju?! Oon jahdannu unelmaani jo niin monta vuotta, täysin tuloksetta, ihan sama, mitä yrittää, vähäkään sinne päin, niin mä en vaan vittusentään onnistu! 

Mulla ei oo mahdollisuutta enää mennä edes kouluun, sillä oon jo amispaikkani käyttänyt ja saanut tutkinnon jolla en tee vittu niin yhtää mitää.. 

Velikin menestyy ja saa sitä mitä haluaa.. se sai työpaikan ja sillä on hieno kämppä.. mulla ei oo mitää.. 
Ei vittu niin yhtää mitää... 

Silmät täytyy kyynelistä, en näe kunnolla kirjoittaa... itku vaan ei tuu.. ei vaan vittu tuu..
Olis kiva alkaa selvittää pikkuhiljaa mikä vittu mua vaivaa.. Ketää ei kiinnosta eikä kukaan ota tosissaan.. 
Ittehän oon tietenkin asettanut itselleni diagnoosit.

Miksi tään elämän pitää olla tälläistä?

Yllyke viiltelyyn on nyt todella vahva, mietin miten Rakas siihen suhtautuisi... Mulle on perjaatteessa ihan sama, etsin äsken jo jotakin millä sen voisin toteuttaa.. tekee niin mieli satuttaa itteään, ihan vaan siksikin että tietäisin olevani elossa.. Ettei tää oo mitää pahaa unta mistä en vaan herää.. 

Ihan sama mitä mä valitsen, niin teen aina kaiken ihan väärin.. 

Mä en tiiä mitä mä haluan enää, kun mikään ei kiinnosta eikä tunnu yhtää millekkään.