Noh... se ei sitte menny ihan niinku piti.. menin aluksi ihan oikeasti uteliaana vaikkakin ahdistuneena paikalle, mutta kun mulle nanosekunnissa valkes  mitä meininkiä siellä oli niin ei vittu kiitos.. ei, ei ei!
Ihmiset kulkee jonossa peräkkäin huoneesta toiseen, milloin jollekki vitun virkkaustunnille, piirtämään, kuuntelemaan musiikkia tai jumppaamaan.. ei vittu tää olo millää jumppaamisella lähde! 
Mitä vittua tuolla kaikella edes haetaan? Miten tuo liittyy mun normaaliin arkeen mitenkään? Ei vittu nii mitenkään, paitsi että se on ahdistavuudeltaan niin lamaannuttavaa että oon edelleen ihan vitun uupunu vaikka en oo ollu osastolla ku viimeksi torstaina ja silloinkin hikiseen ehkä kahteentoista, ku alkoi se vitun pelleily vituttamaan.
Otettiin oikein puhutteluun, "miks et ollu eilen paikalla" vinkun vinkun!! 
Selitin sille tunnevammaiselle paskapäälle että mua ahdistaa niin paljon että oon ihan toimintakyvytön. Mä pelkään "*HUOH"* no mitä sä sitte pelkäät?" vittu ihan kaikkea, ihmisiä, oon aina pelänny, mä en vaan ymmärrä niitä.
Mun pää ei vaan yksinkertaisesti kestä, oon yrittänyt vittu kymmenen vuotta rämpiä elämää eteenpäin, eikä siitä mitää vittusentään tuu! 
"Työelämän paineet on kovat mutta kyllä sä niihin pystyt!"
Mä itkin, sopersin kädet täristen että entäs jos ei vaan vittu pysty? Tää menee aina samaa kaavaa, "tulit osastolle kuitenkin" sanoin että niin tulin ja olin ihan uteliaana liikkeellä, avoimin mielin.. mutta pää ei vaan kestä. Mitää. Että kyllä sun pitäisi se ammattilaisena tietää että kaikista ei vaan oo töihin, kaikkia ei voida parantaa "no mä en voi tuohon ottaa kantaa" justiin joo.. "nii sä et syö lääkkeitä" 
SIllo mun sisällä syttyi tuli, viha läpäisi kuuman aallon lailla koko kehon. Katsoin sitä ihmispaskaa silmiin rauhallisena, sanoin että laittakaa tämä nyt joka paikkaan ylös, niin että jokainen hoitaja ja lääkäri tämän varmasti näkee. Ei, minä en todellakaan syö niitä lääkkeitä, enkä aloita. PISTE! Laita tämä myös ylös, että seuraavan kerran kun multa kysytään tätä niin mä pistän koko tään paikan paskaksi!"
Mieshoitaja tuijotti mua hetken tyrmistyneenä ja sanoi jotenkin järkyttyneenä "e-en mä voi tuollaista sinne kirjoittaa".
Ainaki niitä on varoitettu :D 
Mun piti sitte lähteä tekemään jotaki helvetin elämänviivaa, ajatuksenakin jo ihan helvetin ärsyttävä ja mitä mä sinne viivan yläpuolelle laitan, ei mulla oo mitää lalitettavaa sinne.
Sen mieliksi menin sitte taidehuoneeseen, mikä vittu lie ikinä olikaan jatkamaan työtäni, kuuntelin kuulokkeet päässä musiikkia ja parin viivan jälkeen mietin että vitut, laitoin sen vitun elämänviivan kaappiin ja painelin ovesta ulos...
Ovat yrittäneet soitella ja aamulla laitoin kyllä viestiä että ahdistaa nii vitusti, niin tulee viestiä "olisitko ystävällinen ja ottaisit meihin yhteyttä, voimme keskustella hoitosi jatkosta" tms.. uiluli.. vastasin kysymyksella että ketkä me? 
Olis hauska tietää kuka tää mysteerityyppi on.. no, mä en jaksa vaivata tällä viikolla ainakaa mitää noita juttuja, perjantain ku oon pois, niin putoaa osastolta automaattisesti. Sillo on tullut ihan kokonaisia pisteitä jo niin monta mun rangaistustaulukkoon xDD (vittu mitä pelleiilyä, ihan ku päiväkoti touhua "olehan kiltisti niin saat tarran") :DDDDD
Kyllä mua niin harmittaa ku ne ei saanu musta tahdotonta lammasta joka mukisematta suostuu heti kaikkeen, jonka joku on joskus päättänyt jossakin lääkäreiden kokouksessa 70-luvulla, mikä mulle on parhaaksi. Mikä auttaa justiin mua.
Vituttava asia on myös se että mulla ei oo mitää diagnoosia jonka takia ne vois edes yrittää pakkolääkitä mua.
Voi voi... nyt ne joutuu tekemään oikeaa työtä.

Luuliko ne oikeasti, siis ihan toissaanko ne uskoi että mä mukaudun siihen muottiin mihin mua yritetään väkisin pusertaa, iloinen mieli aamujumpasta, lääkkeitä liuta kouraan ja kotiin, että saapi sitte aloittaa työt heti seuraavalla viikolla :) 
Kaunis ajatus, mutta sillä ei oo mitää todellisuuspohjaa.

Mä en tajua, mitä ne musta haluaa, ku tuntuu ettei ne tiedä musta siellä yhtää mitää...  Olo on todella turvaton, siis todella turvaton. Ihan ku ufot olis kaapannu mut, ne ei puhu mun kieltä, enkä mä tiiä mitä ne aikoo mulle seuraavaksi.
Vihamielisiä muukalaisia. Pelottavia ja arvaamattomia.

Ahdistaa raahata ittensä sinne paikalle, ahdisaa todella, millaiseen haukkumiseen ja myllytykseen mä joudun ja miten helvetisä mä saan puhuttua niille niin että ne haluaa ymmärtää mua? TUntuu niiden kanssa ku huutaisi vastatuuleen, ne ei halua edes tajuta mua ja mä pelkään ja puolustan ....

Nonii..! Nyt sitte hoitaja ilmoitti että mun pitää maksaa myös ne päivät mitä oon poissa! Vaikka mulle ei oo kukaa niin kertonut, missää lapussa ei oo niin lukenu ja sossu sanoi että päivistä jolla mä EN oo paikalla EI mee maksua!
No siinä tuli sitte kivasti monta kymppiä ylimääräistä, haistatin hoitajalle vitut ja sanoin että mua on sinne turha odotta, EI EN JATKA!  haukuin sen kunnolla pystyyn ja koko osaston porukan sivussa.

Hieno päivä!

Haistakaa tämän kaupungin mtpuoli vittu!