Nyt tässä paukutan kaiken sen mitä mun olis pitänyt suhteen aikana sanoa, saattaa tulla aika sekavaa tekstiä ja muistoja sieltä täältä, mutta nämä ovat ne muistot jotka ovat jääneet parhaiten mieleen! 

Ensinnäkin, miksi helvetissä pidin mua vaan pelkkänä itsestäänselvyytenä, sellaisena joka sanoo sen mitä sinä haluat kuulla??? Miksi et kunnioittanut mua paskan vertaa? Miksi helvetissä aliarvioit minut aina??! Mikä helvetin vika mussa oli kun kaikkien muiden seura kelpasi mutta ei minun? Se ala-arvoinen kerta baarissa kun sain hakea sinut oman tyttöystäväsi seuraan, jonkun random horon luota kikattamasta.. mä en vaan tajua mikä helvetti mussa oli nin paljon vikana, että en kelvannut kuin pitämään kodista huolen... en riittänyt edes seksiin, mutta sitähän tuollainen charmikas uros sai varmasti työreissuillaan kyllikseen,, koska oma ja "vitun hyvä" pillu ei vaan kiinnostanut, varmaan oli rehkitty ihan koko viikko, kun ei sitä kuulemma aina jaksanu??? kenen vitun kanssa sitä sitte tehtiin?? Mikä mussa oli vikana saatana?? Miksi sä sitte pidit mua kämpillä odottelemassa viikonloppupiipahduksia jos mä en kerran enää kiinnostanut???  ja sitte soitat melki vuosi eron jälkeen ja aloitat puhelun että "en mä sua tästä syytä mutta" :DDDDDDDD  Ihan kuule itse omilla sekoiluillasi ja uhkaamalla hakata mut, eikä se melkein lyöminen oo ollu kaukana parina muunakaan kertana... ja jos kerran töissä onnistuu vielä riehumaan ittelleen potkut, niin kannattaisikohan miettiä ihan peilin ääressä että missä on syy...  mä yritin päästä sun päänsisään edes niin että voisin yrittää ymmärtää sun motiiveja toimia noin hämmästyttävän paskamaisesti oikeastaan jokaista kohtaan.. kai sä oot sitte vain niin saatanan katkera jostakin, ja jos se olisikin porua vituiksi menneestä parisuhteesta, niin saat kyllä taas kattoa peiliin.. oot kuulemma rauhoittunut, niin mtulle kerrottiin :DDDD olisi ollu hauska seurata sivusta millainen sä sitte olit ku sä et ollu noin täydellinen kusipää.. ja minä menin sun leppoisan juttelun harhaan.. en edes tajunnu että puhelias ja vitsikäs ihminen kenen kanssa meni NETISSÄ monta tuntia, olisikin ihan erilainen kun päästään saman katon alle.. niin se juttu vaan loppui..  mä en edes tajua miksi vaivauduit tulla kotiin käymään reissuiltasi? eiköhän joku mahdollinen pano olisi sun pyykitkin pessy... huomasitko, jossakin vaiheessa pyykkihuolto loppui, kerroin kyllä seikkaperäisesti suomenkielellä sulle miksi niin kävi, mutta sä et ikinä reagoinu yhtää millää tavalla... paitsi reagoit ihan käsittämättömissä tilanteissa asioista joita ei edes meedio pysty selvittämään, se tuntui aivan helvetin epäreilulta ja pelottavalta, ihminen kenen pitäisi olla turvallinen, olikin kaikkea muuta kilahdellessaan mitä ihmeellisimmistä asioista.. kun lause "minä teen sitten jotakin muuta" (hieman pettyneellä äänellä) saa ihmisen sellaiseen raivonvaltaan huutamaan jotaki exätraumaansa että meinaa käydä päälle, niin olis pitäny jo sillo tajuta lähteä.. en edelleenkään tiiä mitä tein väärin, mutta haukut sain, ihan niinku isältä, ja nykyiseltäkin.. sä oot kyllä niin mysteerinen mies,, sä annat ymmärtää että sulla ei oo kaikki hyvin, mutta sä et puhu ja kannustava lause "puhut niin paljon kun haluat, ja jos et halua niin on ok olla kertomatta" saa ihmisen raivonvaltaan huutamaan vaan enemmän, niin pitäis asialle tehdä jotakin.. mä ihmettelen mikä mussa oli vikana tuossakin asiassa, kun omalle tyttöystävälleen, jota muuten kehuit kavereillesi, snadisti sovinistisesti, mutta yritit kuitenkin. Mikä vika mussa on kun sä et voinu puhua asioista??? samalla sitte sivuutit ja mitätöit mun mielenterveysongelman, ihan kuin ne olis ollu jotakin mun omaa keksintöä! Yritin kuulemma vaan vältellä töitä, ihan ku sä et olisi uskonu yhtäkää niitä kertoja kun yritin saada töitä... mä olin kuulemma väärässä, töitä kuulemma löytyy ku vaan menee... sanoo herra tekopyhä paska jolle iskä puhui armeijan jälkeen työpaikan valmiiksi.. niin, ohan se helppoa vaan mennä suhteilla hankittuun työpaikkaan. Sun ymmärryksestä, poikapieni puuuttuu se että työpaikan hankkiminen itse, ihan omatoimisesti ilman että on työkokemusta on sangen vaikeaa, varsinkin pienellä paikkakunnalla missä yks avoin työpaikka vuodessa. Se on jännää miten on vaan niin helppo tuomita ihminen, sinun oma avopuolisosi pelkän olettamuksen perusteella. Samalla kun sä kielsit ja mitätöit mun mielenterveysongelmat, sä teit niitä mulle helvetisti lisää. Kiitos siitä. Kiitos ihan helvetisti, osittain saan kiittää sua että mä kuulen ääniä, mies ja naisääni puhuu ajoittain, yksittäisia sanoja tai lauseita. "mitä kuuluu" on ollu kyllä ehdottomasti paras.. sekin ihmetyttää miksi et ikinä reissuiltasi soittanut, ja se ei kelpaa syyksi että mä en tehnyt niin, miksi helvetissä mä olisin soittanut kun sä olit viisikin minuuttia hiljaa puhelimessa etkä edes yrittänyt sanoa mitää, mä en vaan vittu tajua, omaa toimintaansa on niin vaikea nähdä kun pitää itseään täydellisenä! Enkä kyllä ymmärrä miksi helvetissä mä kituutin sun kanssa niin monta vuotta ihan täysin turhaan... turha kitistä että sitte puolen vuoden päästä tuntui pahalta,, olis pitänyt suhteen alussa jo miettiä sitä miten toimit ettei tuohon tilanteeseen joudu..  Sä oot kyllä niin ihmellinen ja mysteereitä täynnä oleva mies, voi veljet, ei voi oikein muuta sanoa.. ihan turhaan mä tämänkin varmaan kirjoitan, se kaikuu kuuroille korville, eikä mikään merkitte sulle mitää.. ihan niinkuin ne mun kaikki epätoivoiset pyynnöt mitkä sä kylmästi sivuutit kerta toisensa jälkeen. Ei voi muutaku toivottaa lämpimästi onnea sille sun uudelle panolle.. oon ihmeissäni jos suhde kestää edes niin pitkään kun mitä meillä kesti, ei tuollaisen narsistisen paskan kanssa kukaan jaksa menettämättä järkeään... ootko koskaa oikeasti miettiny missä vois olla syy, kun kaks tyttöystävää joiden kanssa oot ollu suhteessa peräjälkeen on menettäneet mielenterveytensä aikana ku ootte seurustelleet? Mä en sentään ollu vuotta osastolla, mutta ei se kyllä kaukana oo ollu sekään. Tein kaikkeni sun eteen ja uhrasin joskus jaksamistani paljon pidemmälle kun mitä olis ollu edes tarpeellista, tuossa vastikkeettomassa suhteessa missä kaikki toimi vaan yhteen suuntaan, harmi että yhteys minuun päin oli rikko jo alusta saakka.. Sitä en kyllä edelleenkään ymmärrä, miksi sä ikinä aloit olla mun kanssa jos mä olin niin kertakaikkisen paska ja vastenmielinen ihminen?? Miksi sä et vaan lähteny menemään? Ei, ei tietenkään kun jostakin tekemästään pitäisi ottaa vastuu.. mutta eihän sellainen käy, kun syytä ei voi sitte vierittää kenenkään niskaan. sä olit just sitä kaikkea mitä mä en halunnu, aluksi vakuutit mut kyllä ihan muusta. En voi ku toivottaa hyvää loppuelämää, ainoastaan se harmittaa että mulla jäi edelleen tärke tavaroita sinne, mutta sen henkisen esteen yli pitänee kyllä kiivetä.. Toivottavasti sä edes kuolinvuoteellas viimeistään alat miettimään asioita.
Tiedätkö, mun lähtö ei tuntunu pahalta, en oo kertaakaan itkenyt sun perään tai haikaillut, ihan omalla toiminnallasi alleviivasit vuosien ajan omaa kohtaloasi tähän suuntaan. Olisit joskus ottanut pään pois perseestä ja ajatellut jotakin muuta kuin itseäsi.. se hauskin kommentti erossa, "kun mä maksoin kaikkea" niin että piian pitäisi pysyä tyytyväisenä kun sille ostetaan annos kebabranskalaisia? Ne muutamat onnettomat lahjat, jotka oli varmasti jotakin huonon omantunnon paikkausta ei kuule paljoa lämmittäny kun sä olit toiminnallas repiny mut rikki jo kauan sitte.. mä olisin tarvinnut sen kuka halaa, kuka ottaa itse kontaktia minuun ja kysyy mitä kuuluu, kuka ymmärtää ja on tukena kun on hankalaa, olis ollut hauska ettei omia mielenterveysongelmiaan tarvisi piilotella ja hävetä. Olisin tarvinnu läsnäoloa ja tsemppiä. Raha ei mua kiinnostanut, vaikka sä oletit toisin. Yritit uskotella mulle että mä olin tullu sun rahojen perässä :DDDDDDD  mua ei kuule kiinnosta sun työmaalla hikoillut 15e/h, ei yhtää. mulla on kyllä rahaa sun maksamista veroista jotka tulee rahana kelalta.  Onnea ja hyvää loppuelämää, toivottavasti et pilaa muiden elämiä ja tuhlaa heidän vuosiaan parisuhteessa josta et oo kiinnostunut millää muotoa. Säälittävä paska.