Tämä viikko on mennyt mässätessä, en edes halua ajatella mitä kaikkea.

Olen nukkunut äärettömän huonosti ja jokapäiväinen oksentaminen alkaa vaatia veronsa. Silmiin
ja päähän sattuu, mutta se kerta päivään on pakko.
Olen joskus inohdellut pillereitäni ja säästän niitä näiden tapauksien varalle, kun on vaan pakko oksentaa
syömänsä pihalle.
Mässäilin tänään sipseillä, kekseillä, suklaalla limulla.... oksensin kaikki.
No illalla piti kuitenkin saada hetken mielijohteesta abc:ltä hampurilaisateria.

Sen jälkeen otin vihkon käteeni ja kirjoitin 15sivua syömisestä, perustelin itselleni miksi teen niin ja miksi kannattaisi jatkossa toimia toisin. Aluksi kirjoittelu tuntui mukavalta ajatusten järjestelyltä mutta pian, kun mukaan kuvioihin tuli isäni..
Alkoi kirjoittaminen olla äärimmäisen aggressiivista, kynä painui melkein paperista läpi kun vihan vimmassa kirjoitin.. "MINUN EI TARVITSE MIELLYTTÄÄ KETÄÄN! MINUN EI TARVITSE "OTTAA VIELÄ KAUHALLISTA" SEN TAKIA ETTÄ ISÄ NIIN SANOO!" "MINUN EI TARVITSE PERUSTELLA SYÖMISTÄ TAI SYÖMÄTTÖMYYTTÄNI YHTÄÄN KENELLEKKÄÄN, EIKÄ VARSINKAAN ISÄLLE!"
MINÄ OLEN AIKUINEN 25-VUOTIAS IHMINEN JOKA KYLLÄ TIETÄÄ MIKÄ ON SOPIVA ANNOS JA KUINKA PALJON HALUAA/JAKSAA SYÖDÄ!" MINUN EI TARVITSE ENÄÄ VÄLITTÄÄ MENNEISYYDEN HAAVOISTA!
MINÄ ITSE PÄÄTÄN!
MINUN EI TARVITSE MYÖSKÄÄN PYYDELLÄ KENELTÄKÄÄN JATKUVASTI ANTEEKSI OLEMASSAOLOANI EIKÄ TARVITSE MIELISTELLÄ KETÄÄN!

AIKUINEN IHMINEN KESTÄÄ KYLLÄ EI:N NIINKUN MINÄKIN AINA KESTÄN, SIKSI MINUN EI TARVITSE MIELISTELLÄ AINA TOISIA VAAN SANOA EI JOS SILLE TUNTUU!

Kun olin lapsi ja sanoin "ei ole nälkä, en halua syödä". Äitini tähän "SILLOIN SYÖDÄÄN KUN RUOKA ON PÖYDÄSSÄ!"
No mihin tämä johti, mietin pitkään, ja tänään luulin pääseväni asian ytimeen. Tunnesyömiseen, syömiseen silloin kun ei ole nälkä, syömiseen tylsyyteen, ikävään oloon, palkitsemiseen kaikkeen.
Syödään kun on tylsää ja kun tekee mieli, vaikka ei olisikkaan nälkä.
Vihaan sitä.
Kirjoitin näin tähän asiaan liittyen:
SINÄ ITSE PÄÄTÄT! SINÄ TIEDÄT MIKÄ ON SINULLE PARASTA! JOS HALUAT SYÖDÄ VÄHÄN SYÖ!
SINÄ ET VÄLITÄ MITÄ MIELTÄ MUUT OVAT. eTKÄ VÄLITÄ HEIDÄN KOMMENTEISTAAN.
SINÄ ITSE PÄÄTÄT! EIKÄ KUKAAN MUU VOI PÄÄTTÄÄ PUOLSESTASI! KUKAAN EI JOUDU SYÖMÄÄN VALITSEMAASI ANNOSTA SINUN LAUTASELTASI, SILLÄ SE ON S-I-N-U-N ANNOS!
SINÄ SYÖT NIIN PALJON KUIN HALUAT JA PISTE!

sinun ei tarvitse mahduttaa itseäsi mihinkää normeihin, sinä elät sinun omaa elämääsi!
kukaan muu EI päätä miten sinä elät, syöt, nukut, juot.
KUKAAN MUU EI PÄÄTÄ!
SINÄ PÄÄTÄT!

Älä selittele kenellekkään, sinun ei tarvitse!
Lopeta selittelyt ja perustelut!
Jos et halua pullaa et ota!
 

"SINUN EI TARVBITSE MIELLYTTÄÄ KETÄÄN! ELÄ! OLE OMA ITSESI!

Ette usko miten kevyt olo oli kun sain tuon kirjoitettua ja miten kevyt, varma ja päättäväinen olo on, kun
nuo asiat itse tajusi. Terapeutti ei ole saanut iskostettua noita minun päähäni. Ei, en ole ennenkään tottunut kuuntelemaan muita, olen uppiniskainen paska. Minun pitää itse tajuta asiat että voin itse muuttua. Eihän kukaan voi sanoa alkoholistillekkaan ett'ä lopeta juominen, alkoholistin pitää itse tajuta ongelmansa ja hakea apua.

Luulen nyt olevani vahva, en vain "lupaa" itselleni mitään ja riko sitä heti tunnin päästä.
Nyt sen keksin.
Tiesin että ruoasta tulee huono olo, herkuista tulee tuhottoman huono olo, niin henkisellä ku fyysiselläki puolella. muistelin sitä ihanan kevyttä oloa jonka olen kokenut kun olen syönyt "oikein" kevyttä ruokaa, salaattia, pinaattikeittoa yms. Kahden sijasta otankin yhden. jne.
Ihana kevyt olo. Ei tarvitse syödä aikuisen miehen annoksen edestä ruokaa että olo on kylläinen.
Mietin sitä oloa mikä tulee kun syö subwayn 15cm mittaisen patongin ja juo pienen limun.
 

Miten voikaan olla näin "valaistunut" olo. Ihan kuin olisin havahtunut hereille pitkän pitkästä unesta?
Tai sitten unettomuuteen syömäni mirtazapin alkaa vaikuttaa aluksi otin vain puolikkaan tabletin 7.5mg mutta nyt ihan itse pääti että tarvitset 15mg.. tuntuu ettei sekään auta, uni on katkonaista ja tuntuu ettei edes 12h riitä..
terapeutti sanoi kyllä että mirtazapin voi virkistää minun mieltäni päivälläkin, vaikka käytän pienempiä annoksia...
Ehkä voisin illalla ottaa kaksi tablettia ja katsoa miten hyvin nukuttaa.. ennen olin äärimmäisen lääkevastainen, mutta nyt en viitsi enää välittää. Se uusi, kapinallinen minä joka on aina minussa asunut astuu esiin kunnolla.
Koirallenikin selitin "tyttö pieni, äidistä tulee kunnon piripää.." ja koira katsoi lempeästi ja samalla kuin olisi ymmärtänyt.. :D
No, kun elämä on mennyt perseelle, niin mennään sitte vielä syvemmälle, tällä kertaa hymyssä suin.

Ihan vain siksi, koska kaipasin muutosta nypin kulmakarvanikin melkein kokonaan pois.
Olen aina vierastanut goottien piirrettyjä viivoja, samalla myös ihaillut. Ehkä elin äidin ja isän mielipiteistä.
Nyt en elä enää.
Nypin kulmakarvani niin että jäljellä on apri haiventa ja niin että ne on helppo piirtää haluamakseen.
Ajelin piilokaljut tuossa taannoin, nyt sivut ovat melko lyhyet, mutta voisin vain shokeeratakseni muita ajaa sen ihan nahkakaljuksi.
Työnantajani tuskin hyppii riemusta, mutta voi voi.. minä elän nyt MINUN omaa elämä'äni juuri niinkuin MINÄ HALUAN.
en mielistele enää ketään, en todellakaan.
Huomasitteko, mietin äsken, "mitä muut minusta ajattelevat, hän ei tule pitämään siitä" mitä sitten`?
Minun ei tarvitse kysyä keneltäkään mitä minä haluan. Ei tarvitse.

Sain syömiseeni vihdoinkin järjen. Olen aina unelmoinut olevani pienen pieni, (no alle 160cm pitkänä se ei ole kovin hankalaa) ja siro, ihan niinkuin keiju.
Hoikka ja pikkuinen....
Sellainen on minun tavoite, mietityttää vain tuo mirtazapin, joitakin se lihottaa ja tekee valtavan ruokahalun.
Mutta minä päätin etten anna halujen vaikuttaa, kerta kerralta se on sitten helpompaa kun niitä pystyy vastustamaan.
Olen sanonut avokille ja kaverille jotka suunnittelivat tupakanpolton lopettamista että kaks ekaa viikkoa on pahimmat...
Miksi en siis soveltaisi sitä itseeni?
Tiedän että viikon kuluttua nälkä ei enää tunnu missään, siitä vaan ei välitä...
Miksi siis annoin aina kiusaukselle vallan?
 

Olen aina ihaillut kauniita rock vaatteita, vaikka tietyt asiat vaikuttavat siihen etten voi pukeutua kovin paljastavasti, enkä edes halua. Mutta monet rock vaatteet ovat äärimmäisen kauniita ja jos pystyn laihduttamaan, voin hyvällä omallatunnolla uusia vaatekaappini samantien ja hankkia kauniita vaatteita.
Ei tarvitse enää olla nuhkuisissa 7-vuotta vanhoissa bändipaidoissa. En minä paitoja minnekkään ole hävittämässä ja viihdyn collareissa.. mutta, se kun menee vaikka kaupungille käymään, täältä syrjäkylältä, olisi kiva näyttää hyvältä, näyttää kaikille että minä olen onnistunut, olen pienen pieni.. ihan kuin keiju..
Näyttää etten ole läski plösö, minulla on itsekuri ja pystyn sen voimin mihin vain.
On äärimmäisen huojentavaa tajuta tälläisiä asioita vihdoinkin.
Pitikö mun heittää elämästäni 25-vuotta hukkaan ennenkuin pystyn tajuamaan asioita ja kasvamaan ihmisenä?
Tämä on kai nyt sitten sitä kasvua.

Haluan olla pieni, kaunis keiju.. pikkuinen hoikka.
Kehotin itseäni, että joka kerta kun tekee mieli palata vanhaan, muistuta itseäsi siitä huonosta olosta
minkä roskaruoka ja herkut saa aikaan, muistele oikein tarkasti sitä täyteen ahdettua oloa ja sitä että siitä huolimatta pitää syödä vielä pikkuisen lisää.. sitä vehnä ja sokeri sekä rasvaturvotusta mikä aiheuttaa hirvittävän turvonneen olon vatsaan... muistele sitä tunnetta, kun tekisi mieli oksentaa olo pois, mutta vatsa ei enää luovuta syötyö ruokaa, kun yrität siinä olotilassa nukkua. Mikään asento ei tunnu hyvälle, kylejllä mahjaa painaa, maha painaa selällä ollessa, mahallaan yököttää koko ajan..

Uni ei tuu.. mennään ja ollaan sitten kuin zombit.. pitää taas terapeutille sanoa että haluan jotaki vahvempaa..
Uni kyllä tulee, mutta parin tunnin päästä herään ja se on katkonaista.
Olisi kiva nukkua joskus aamuun saakka ilman heräämisiä.. -.-

Tälläinen valaistumisen ja kasvun hetki..
Toivottavasti mun ei enää ikinä tarvi tulla tänne kirjoittamaan miten karvaasti epäonnistuin taas jälleen kerran...
Ei tarvitse, nyt teen merkinnän itselleni jokaisesta onnistuneesta päivästä...

Tavallisesta ruoasta en itseäni sakota, miksi pitäisi? Kun syö kolmesti päivässä, aamulla leivän, päivällä jotakin lämmintä ja illalla leivän tai puuroa, siitä on sitten hyvä lähteä karsimaan annoksia vielä pienemmiksi ja vaihtaa vaikka leivät vielä johonkin vähäkalorisempaan, kuten porkkanoihin ja omenoihin.
Kun ihmediettini (muiden mielestä nälkäkuuri) ei lähde heti kerrasta käyntiin, niin hivutetaan se mieleeni, pikkuhiljaa ja askel kerrallaan..
Pientä olemusta odotellessa...
Toivottavasti kesällä saisin jo nauttia pikkuisuudesta, mutta se ei ehkä silloin vielä realistisesti ajateltuna onnistu.. aina voi kuitenkin yrittää.