Aluksi vastustin lääkitystä henkeen ja vereen, vuoden menin ilman kunnes romahdin täysin.
Nyt kun lääkkeet on, pelkäsin aluksi bentokoukkua.
Nyt saan niitä kuitenkin koko ajan lisää, sitä mukaa kun ne loppuu saan lääkärin kirjoittaman reseptin uutta.
Yritän muka pitää taukoa, paskat.
Aluksi sanottiin psykiatrin suusta että max 1kk ja mt hoitaja sanoi 2 viikkoa.
No on varmaan parhaillaan mennyt 1kk ja 2 vko siihen päälle, ei mittää.. Olo on kyllä suunnattoman avuton kun ei ole lääkkeitä, ja nyt ihme kyllä olen nukkunut, sellaisia 16h putkia.
Joko en nuku tai ajaudun niin kamalan väsymyksen partaalle etten tekisi mittää muuta kuin nukkuisin.

Lääkkeitä varoin ennen, luin tarkasti tuoteselosteet jne.
Nykyään en enää välitä, lähinnä tarkistan etten joudu välittömään hengenvaataan nautittuani alkoholia lääkekuurin aikana.
Nytkin on mennyt jo yksin oxamin, kolme mirtazapiinia 0,5l siiderin kanssa, taidan heittää samanlaisen kombon vielä kun avaan uuden siiderin, eipä niitä puolen litran juomia olekkaan tuossa kun 5.
Eiköhän siitä tälläinen kenen alkoholitoleranssi on suhteelisen matala saa pään aika sekaisin...

Erikoista tässä on se etten edes välitä juoda viinaa, mutta mitä paskemmin menee, sitä enemmän alkoholi alkaa houkuttaa..
Paskaakaan en välitä myöskään siitä että vedän lääkkeitä ja viinaa sekaisin..
Olen aina ollut toooosi kiltti tyttö, mutta nähtävästi masennut, alkoholi ja lääkitys, niistä on äärimmäisen lyhyt tie
sekakäyttöön.
En olisi uskonut tämänkään päivän koittavan..
Mutta enää en välitä, olen elämässäin antanut niin paljon itsestäni,  yrittänyt ja yrittänyt, koskaan kuitenkaan onnistumatta..
Harmittaa kyllä kun ei mittää ihmeellistä vaikutusta ole vielä havaittavissa, tai sitte olen niin pöllyissä etten enää tajua..
Pitänee käyttää koira ulkona vielä kun on suunnilleen selvillä.. sitte palata jatkamaan näitä hajatelmia.. :D