En tosiaankaan ole tyytyväinen itseeni vielä pitkään aikaan, mutta tänään voin sanoa että olen tyytyväinen itseeni.
Tasan 22 päivää sitte aloitin liikkumisen ja syöisen vahtimisen, syöminen on repsahtanut pari kertaa chilipähkinöihin, jäätelöön ja grilliherkkuihin, mutta liikunnasta olen pitänyt kiinni, paitsi 4jänä päivänä jolloin en kertakaikkisesti ehtinyt lenkille. Siivosin 4 päivää putkeen, remontoin ja siivosin uudelleen, puunasin koko kämpän lattiasta kattoon!
Sit tuntui että tein jo liikaa, kun vauhtia ja energiaa löytyi, niin vedin itseni totaalisesti piippuun. Kuitenkin pakotin itseni liikkeeseen koska ahdisti jo peppuhaasteen tekemättä jättäminenkin, tänään ja eilen sitte kirin peppuhaastetta kiinni kuin 200-300 iikettä oli kertynyt tekemättömiksi!
Nyt olen kyllä parina päivänä syönyt kekkereiltä ylijääneitä keksejä, mutta en anna pari keksiä kaataa maailmaani, parempi on syyvä pois ku heittää roskiin.
Tänään oon syöny pienen paketin nuudeleita sekä riisifrutin.
Pari kuppia mustaa teetä maidolla, siinäpä se.
EI oo nälkä ja tuntuu että jaksaa 100 kertaa paremmin kuin pelkällä vedellä ja salaatilla!
Tänään ei huvittanut mennä kouluun, sanoin avokille nukkuneeni pommiin..  ja muillekkin, josko huomenna jaksaisi mennä olemaan edes pariksi tunniksi ja sit pidän perjantaina vapaata ja lähden toiseen kaupunkiin moikkamaan kaveriani!

Se mitä ajattelin tulla tänne hehkuttamaan on se että kuntoni on kasvanut ihan tajuttomasti!
SIlloin 22 päivää sitte en olisi voinut edes ajatella että ottaisin yhtäkään juoksuaskelta, en hidasta enkä nopeaa ja nauroin koko ajatukselle, minäkö? Minä joka ei oo koskaa liikkunut muulla kuin autolla!
Nauroin katketakseni!
Sitten vain päässäni naksahti, päätin lähteä lenkille ja tehdä aina vaan pidempiä ja pidempiä lenkkejä.
Enää lähteminen ulos ei edes vituta, vaan pikemminki niin päin etten halua lähteä pois ollenkaan kun pääsen ulos!
Eilen juoksin, juoksi pitkään, ainaki omalla mittapuulla, en oo kunnolla juossut ku viimeksi 20 vuotta sitte.
Jaksoin yllättävän kauan, helpoimmat oli tietenkin alamäet, mutta juoksin myös kaikki ylämäet.
Tänään vedin taas pitkän lenkin ja se valikoitui vaan "sattumalta" pitkäksi kun ennen risteystä mietin että mitä tekisi ja mitä kautta kiertäisi.
Kävelin maksimissaan 500m putkeen ja sitten taas juoksin vähän matkaa. Matkaani hidastaa aika olennaisesti koira jonka on pysähdyttävä välillä tarpeilleen.
Yritin tehdä jotakin intervalliharjoituksen tapaista jolloin juoksin melko pitkään ja sit kävelin 50-400m ja taas juoksin.
Oikeastaan 4/5 osaa matkasta tuli taitettua juosten!
Olen itseeni kyllä enemmänki ku tyytyväinen ja mieli huutaa koko ajan kannustavasti JUOKSE JUOKSE!
Ei enää edes hengästytä! Tottakai syke nousee ja hengitys tulee nopeammaksi, tuntuu kuin olisi helpompi hengitääkkin!
Mahtava olo ja kiva tehdä kun jaksaa!
Huomenna pitää varmaan koiran takia tehdä pienempi lenkki, mutta sitäki rankempi, ainaki mulle!
Noina tekemättöminä päivinä tajusin myös että yksi lepopäivä on pakko olla!
Ei sitä muuten jaksa jos keho ei saa yhtään aikaa palautua, peppuhaaste tehdään loppuun kyllä vaikka mikä olisi, mutta yksi lenkitön päivä edes pitää pitää.
Sillo saa maata koko päivän sohvalla jos sille tuntuu ja mie oon sohvalla makaamisessa mestari!
Ansaitsen sen ja saan tehdä sen hyvällä omallatunnolla kun juoksen/kävelen päiävittäin 5-10km!
Plus koulumatkat mistä kertyy pari kilometriä sekä kaikki koulupäivät ollaan jalkojen päällä ja rampataan isoa salia päästä päähän, millo milläki koneella ja laitteella!
Niitä en koskaan laske mukaan liikuntaan koska se kuuluu arkeeni.

Lenkit erittelen sitte itselleni että tiedän edes vähän missä mennään.
Syöminen ei ole enää neuroottista jokaisen kalorin vahtimista, vaikka kylä sitä tulee katsottua mitä suuhunsa laittaa, terveellä tavalla, eikä se ole maailmanloppu jos syön kerran viikossa herkkuja, kun muuten koulussa mennään aikalailla salaattilinjalla. Jos tarjolla on liha/nakki yms kastikkeita, nii voin pari lihan tai makkaranpalaa ottaa, maitoa käytän nyt vähän enemmän, sekin antaa voimaa ja kun kuitenki mennään miinuskaloreilla, niin pakkohan tässä on jotakin tapahtua, haluaisin koko ajan odottaa ja odottaa, en halua mennä vaakalle koska haluaisin jotakin ultimaalisen mahtavia lukemia aikaan!
Olen kyllä huomannut että työvaatteiden housuista on pitänyt kiristää vyötäröä melkoisen paljon!
myös muutamasta t-paidasta huomaan eron, ennen ne eivät menneet päälle kunnolla koska helmanympärys ei riittänyt lantiolle. Nyt paita sujahtaa päälle ja lantiolle jää jopa vähän tilaakin!
Vyötäröltä, siitä kehon muutenkin pienimmästä kohtaa lähtee senttejä ropisemalla!
Mutta sitte reidet, tuntuu ettei niissä tapahdu mitään!
Lantion ympäryksestäki on lähtenyt parisen senttiä, mutta nuo reidet turhauttaa enemmän ja enemmän!
Keho näyttää koko ajan suhteettomammalta, kun lantion ja vyötärön ympäryksen erotus on melki 40cm!
Ei ainakaa vyötäröä puutu! Ei voi itkeä, onneksi en ole mikään muodoton lauta, siitä voi olla edes onnellinen,
mutta haluan sopusuhtaisemman kropan, haluaisin kesään mennessä kauniin ja sutjakkaan vartalon, mutta tuntuu että toivon  mahdottomia. TOsin, jos vain joka päivä juoksen enenevissä määrin ja saan kirittyä vauhtiakin, niin pakkohan sitä on jotakin tapahtua, enkä jätä lihasjuttuja peppuhaasteen jälkeenkään, tarvitsen tekemistä reisilleni ja jaloilleni muutenkin koska ne ovat aina olleet mulla tosi heikkoja voimallisesti.
Nyt mieli vaan huutaa juoksemista!
Harmittaa kun tuntuu ettei koira pysy tahdissa mukana, kohta on pakko lähteä yksin tekemään juoksulenkki ja hakemaan koiran "loppulämmittelyyn" mukaan, vaikka kyllä koirankin kunto kasvaa ja se jaksaa huomattavasti paremmin ku ennen. Sekin on ollu parantumaton sohvaperuna, mutta on sillekki aina saada liikettä!
Se on sen rotuinen että se on aikojen alusta saakka pitänyt olla kestävä työkoira, niin sen ominaisuuden kaivan tästäki herkkusuusta esille, vaikka mitä olisi, se on kuitenkin kaikinpuolin terve eikä näytä olevan mittää vaivaa, niin ei oo mitää syytä miksi sitä ei voisi liikuttaa!

En olisi ikinä uskonut että tämä tulee minun näppäimistöltäni, mutta haluan juosta ja mulla on selvät tavoitteet mitä haluan ja mihin haluan pystyä! Täällä on melkein mahdoton rullaluistella, joten se saa valitettavasti jäädä nyt tulevaisuuteen.
Mutta nyt aion keskittyä kokonaan juoksemiseen ja mulla on jo tavoite mihin haluan päästä ja tulen pääsemään!
Kotona voisi ottaa vielä pari lihaskuntoliikettä vaikka pienillä käsipainoilla jalkojen lisäksi ja vatsa/selkälihakset, niin saisi kokonaisvaltaisesti kehon päälihasryhmät liikkeelle.

Hain sunnutaina CLA:t postista, olihan ne siellä jo perjantaina, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt hakemaan niitä aikaisemmin.
Olen ottanut niitä nyt 2 ennenku lähden lenkille ja 1 ennen nukkumaanmenoa. Aamulla en ota mitään, sillä aamuisin on niin monta nappia muutenki otettavana että en halua sotkea niitä keskenään.
Odotan ehkä liiankin innoissani huikeaa supermuutosta, vaikka ymmärrän senkin että ei isoja muutoksia saa viikossa tai kahdessa, mutta kesään mennessä haluan nähdä jo muutoksia, senteissä ja puntareissa. 
Kun alkaa olemaan normaalipainon rajoilla ja haluaa polttaa ylimääräistä rasvaa pois hyllymästä/muuttaa sitä lihakseksi, niin painonpudotus on hidasta ja lihas painaa aina enemmän ku läski. 
Yritän hokea itselleni ettei saa lannistua vaikka paino ei tippuisi niin hurjaa vauhtia, kuin mitä olen laskenut sen mahdolliseksi.
Jollaki viikolla ei tapahdu välttämättä mittää ja toisella viikolla lähtee taas edellisenki edestä.

HAluaisin mutta en kuitenkaan halua mennä puntarille tai tarttua mittanauhaan lannistamaan itseäni. Suihkussa näen edelleen sen läskin mahan ja megareidet... -.-'
Sanotaan että ihminen ei heti pysty sisäistämään kehonsa muutoksia, ja toivon että se on vaan kiinni siitä.

Nyt vaan nautin ja pyrin koko ajan parempaan juoksusuoritukseen, pitkäkestoisempaan ja kovempaan vauhtiin.

Luen pari artikkelia aerobisesta liikunnasta ja loppuillan makaan sohvalla katsomassa hömppää.

-N