Kuuluin kyseiseen naamakirjaryhmään pitkään, juttujen taso oli kuitenkin sen verran lapsellista että alkoi vituttamaan.
Joka kerta sama juttu, samaa vitun lapsellista vinkumista, kyllä muakin ärsyttää kun koiria leimataan hulluiksi, turhan takia aggressiivisiksi jne.
Normaali eläin varoittaa AINA ensin ennenkun puree, mutta joku 2,5v Petteri-Marjo-Villikki ei tajua sitä ja repii vaan korvista ja naamasta kunnes koiralle riittää ja se puree, jonka jälkeen haukku on piikillä....
Tätä inhottavaa epäkohtaa, ruoditaan uudelleen ja uudelleen vapaaehtoisesti lapsettomien AIKUISTEN keskuudessan, niin lapselliseen sävyyn että oksettaa!

Ok, ei se mustakaan tunnu kivalta että terve itseään puolustava koira lopetettiin ja siitä tehtiin syntipukki siihen että aikuiset jätti lapset ja koiran vartioimatta, mitä ei milloinkaa pitäisi tehdä.
Mutta niin vaan kävi, ei se auta että joka päivä ruikutetaan... 
Mäki voisin valittaa paljosta, mutta pidän mielummin suuni kiinni, mitä mä voitan sillä että valitan julkisesti samoilla vitun argumenteilla mitkä on jo kulutettu puhki?!

En edelleenkään haaveile omista lapsista mutta alan oikeasti ymmärtämään lapsellisia, pari aivan mahtavaa tyyppiä olen tavannut ja he ovat ensimmäisiä joilla lapsia ylipäänsä on.
Kun heidän juttuja kuuntelee, niin alan ymmärtämään montaa asiaa, vaikka en edelleenkään siedä huutavia ja huonokäytöksisiä lapsia.
Nämä ovat vissiin niitä harvoja joiden aivoja äitiys ei ole sulattanut, eikä puhe ole koko ajan niissä pienissä äidin pikku kakkatehtaissa.. oikeasti, mä puhun koirastani paaaaljon enemmän! :D
 

Avokin kanssa oli taas sellainen MEGAritta että.. -.-
Niinku yleensä, mulla ei oo osaa eikä arpaa siihen että avokki on taas kerran möhliny asiansa ja
sitten mie saan syyt niskaani.
Tällä kertaa pidin puoleni ja käskin avokin miettiä ihan omaa käytöstään ja tekemisiään.
Ettei se mene aina niin ettei se koskaan myönnä mittää ja kuvittelee aina olevansa oikeassa, sillä oikeudella että voi vierittää kaiken minun niskaani...!
Siitähän se vasta hermostuikin... onneksi lähti työreissuun ja toivottavasti siellä pienessä työpisteessään miettii syvästi ja hartaasti mistä tapeltiin ja kenen syy se oli!
Ihan täysin omaa huolimattomuuttaan aiheutti omat sotkunsa ja minun olis taas pitänyt kuulemma olla pelastamassa tilanne.
Sanoin napakasti että muutenkin kun teen KAIKEN kotona, niin ei oo sillä varaa valittaa, sillä mä oon tuhat ja sata kertaa sanonu sille että tee näin ja näin ja HUOLEHDI OMISTA ASIOISTASI!
Mutta ei ja sitten kun omat asiat menee päin helvettiä, niin siitä on paras syyttää tietenkin muita!
Mä oon päättänyt etten puhu sille vaikka tässä menisi koko elämä, saa itsekseen miettiä omaa käytöstään ja tekemisiään ihan rauhassa, se on mulle ku ilmaa, niin pitkään ennenku tajuaa oman mokansa ja pyytää anteeksi!
Anteeksipyyntöä saa tosiaanki odottaa, mutta ei mulla minnekkkää hoppu ole....

No, huomenna alan tekemään pientä remppaa kotona ja saa nähdä jos avokki osuu mun tielle!
Pitänee maalata ja tapetoida nuo kohdat sitte niin ettei se oo tiellä, sehän ei pyhätöstään minnekkään liiku..
Vittu kun tuo mies osaa olla ihan vitun ärsyttävä!