Olen entistä syvemmin ihastunut japanilaiseen kulttuuriin, sen ihaniin hoikkiin ihmisiin.
Outoa miten japanissa aikuinen nainen saa ravintosuosituksensa LÄÄKÄRILTÄ joka on 1100kcal luokkaa.
En ihmettele yhtään miksi länsimaisilla on ylipainoa niin paljon kun naisen kalorisuositus on 2000kcal päivässä.
Aika vitusti liikaa, minulle on kalorisuositukseksi annettu monessa lähteestä ja laskutavasta riippumatta 1500-1600 jos haluan pitää nykyisen painoni.
Sitte netissä foorumeilla itketään että esim 1200kcal ruokavalio on kitudietti. mutta minusta se on PASKAPUHETTA!
Ruokaa mahtuu tuohonkin paljon, ihan riippuen siitä miten sen koostaa.

Länsimaissa on mässäilyn kulttuuri, miksi vitussa pitäisi syödä PALJON jos se vain lihottaa??
Ei miksikään, mie pyrin tuohon 1200kcal päiväsyömisessäni ja mielellään paljon alle. Tai no, oikeastaan tavoitteena pitäisi olla 1100kcal..
Kenenkään on turha tulla itkemään kitudieteistä ja ravitsemuksesta, sillä itse olen sitä kolme vuotta opiskellut ja tiedän ravitsemuksesta jonkin verran.
Minulle se on kuitenkin ihan sama millaiset ravintosuositukset suomessa on, ne on suomen suositukset ja maailmalla on ihan erilaiset.
Miksikö luotan aina vaan vähemmän suomalaisiin suosituksiin?
No siksi että ympärillä on niin paljon läskejä ihmisiä.
Oletteko nähneet läskiä japanilaista, ellei sumopainijoita lasketa?
Monessa muussakin kulttuurissa on nähtävästi toimivat ravintosuositukset, sillä katukuvassa on äärimmäisen vähän ylipainoisia.

Japanilaiset suositukset ovat mahtavia, voi miten ihanan pieniä ihmisiä, kauniita, ihan pikkuisia.
Niinkuin jossakin vanhemmassa postauksessa mainitsin, haluan olla pieni kuin keiju.
Laiha ja pikkuinen, megapitkän mustan tukkani kanssa :3

Tämän päivän ruokavalioon kuulunut tähän mennessä omena ja mustaa teetä, ilman maitoa tietenkin.
Kaupassa oli kiusauksia monenlaisia, mutta ne lähinnä inhottivat, se on varmaan vähän kuin tupakanpoltto, tapa, automatio.
Nyt kaikenlainen syöminen ja ajatuskin siitä kuvottaa.. ainakin roskaruoan ja herkkujen suhteen.

Ostin kaupasta salaattiainekset, salaatti, kurkku, tomaatti, sipuli, sekaan vielä salaattijuustoa ja nuudeleita, on syömistä, mutta ihanan vähän kaloreita.
Avokille on kai pakko tehdä kanaa ja riisiä, mutta syökööt hän sen sitte yksin, riittääpä huomisellekkin.

Laskeskelin tuossa laskurilla että kalorit jää alle 700 kun syön tänään salaatin vielä, enkä muuta.
PAistetut kanapalaset houkuttelisi jääkaapissa, mutta antaa olla, kyllä avokki ne syö.

Kromia piti tänään hakea kaupasta, ajelin keskustaan ja tajusin että nyt on se vitun itsenäisyyspäivä!
Ei sitte mennä kauppaan!
Kromista oi ristiriitaista tietoa, jossakin lähteissä kromi oli auttanut painonpudotuksessa, pitämällä verensokeriarvot tasaisena, toisessa testissä ei olt huomattu mainittavaa eroa.
En ainakaan häviä mitään jos kokeilen, monivitamiinissa on jo kromia ja erillisestä purkista vielä pari nappia päälle.

Ennen olen lipsunut ajatuksesta syömisen suhteen, mutta onneksi olen saanut iskostettua uudelleen päähäni ettei se vaa ole hyväksi.

Japanilaiset taas tähän esimerkiksi.
He pystyvät uskomattomiin suorituksiin, vaikka musiikin saralla, voimistelussa.. kaikkiin mihin he ryhtyvät, he ovat niissä helvetin hyviä!
Ei tarvita kuin pitkäjänteistä harjoittelua ja itsekuria, ei mitään muuta.
Miksi minäkin en siis voisi saavuttaa tavoitteeni?
Jos monta miljoonaa ihmistä pystyy uskomattomiin suorituksiin ihan missä lajissa tai taiteenlajissa tahansa, niin miksi minä en voisi muka oppia syömään uudelleen?
En näe sille mitään estettä.
Kunhan muistan aina sanoa itselleni "jos syöt noin, et voi koskaan olla laiha"
Siitä saa voimaa.

Tutkinkin tässä nyt japanihuuruissani sikäläisiä ravintosuosituksia, vertaan paljonko ne poikkeaa suomalaisista. Ihan huvikseen ja uteliaisuudesta.

Mutta nyt taas siihen ihanaan aiheeseen ruoka.

Sitä olisi pakko mennä väsäämään, ainakin sen salaatin.
Avokki valvoi aamuun asti ja meni vasta nukkumaan..

Nälkä olisi vähäsen, se on ihana tunne. Ihana keveyden tunne.

Nyt nousee jo kapinahenkikin, aina mulle toitotetaan että "voi ku sä oot pikkuinen.." "Ootko taas laihtunut":
Nämä ovat isän puolen suvun suusta jossa kaikki ovat/olivat ylipainoisia todella reippaasti ja heidät kasvatettiin siihen että lapsen PITÄÄ olla vähän lihava (???!?!?!?!) Mitä helvettiä?!
Mutta onko ihminen laiha silloin kun reiden ympärys huitelee yli 60cm, perse/lantio huitelee yli metrissä?
joka on painoindeksin mukaan "normaali"painoinen, mutta omistaa silti ison pömppömahan ja vatsamakkarat?!
Nuo kaikki ovat todellisia, ei minun mielikuvitustani!
Ei, ihminen ei silloin ole laiha ja pikkuinen, laiha ja pikkuinen on vaikka tälläinen:



Tuossa on pieni ja hoikka jota minä en todellekaan painoindeksi keikkuessa ylärajoilla ole!

OIkein siis vittuillessani ihan muillekkin laihdutan itseni tuollaiseksi, sitten saavat oikeasti aihetta sanoa että olen laiha.
Tai sopiva silloin. Keijumaisen ihanan pikkuinen :3

Avokki ei arvosta mitään langanlaihaa lautaa, mutta mitä sitte?
Ei se arvosta mun läväreitä tai nykyistä hiustyyliääkään, ihan sama.
Eikä se kyllä arvosta myöskään läskejä plösöjä, eli parempi olisi olla laiha kuin lihava inhonkohde.

Ihan sama oikeastaan mitä kukaan ajattelee, silloin kun minä voin hekisesti paremmin, niin se on jo jotakin. Pääasia, nyt kärsin joka päivä siitä etten ole nätti, en edes nainen. Olen vain jokin, minkä pitäisi olla nainen, mutta en voi.
Ei tälläinen läskipaska voi vaan olla kaunis ja naisellinen. Ei mulla oo oikeutta siihen.!

Nyt tämä läskipaska menee tekemään ihanan lihottavaa salaattia.!

Enää en itke ja vaikeroi sitä etten saa mitään, eikä mulla oo mitään, kun mun on mahdollisuus se ihan itse saada tekemällä!
Teen ja saan, aikaa kesäkuuhun!