oon itkeny koko päivän, itkin ja pyysin koirastani anteeksi, anteeksi sitä etten pysty auttamaan sitä...

Rakkaalle en vielä kertonut, ei tuollaista asiaa kerrota tekstarilla... 

Kroppa ei meinaa kestää.. olo on ku pahasti hakatulla ja sydän pyrkii ulos rinnasta... 

Tuntuu että kroppa vaan loppuu ihan just, se ei vaan jaksa. Vahvasti oon pilvessä, mutta olo ei silti helpota.

Pelkään että kroppa loppuu ihan oikeasti ja sydän pysähtyy.. 

Koko kroppa on voimaton, hakatun oloinen. Koiria (vielä hetken monikossa) kun vein ulos, tuntuu että kroppa luhistuu niille sijoilleen.. ulkona yritän olla itkemättä... aina se ei oo onnistunut.

Huominen tule pian, niin saan kevennettyä rakkaani edes hieman.. mä en vaan kestä nähdä itkevää Rakasta.. se on niin kiintynyt jokaiseen näistä... ei mun pitäisi ottaa tässä asiassa kyllä kenenkään murhetta kannettavakseni.. mut en voi sille mitää.. mä pärjään, onhan noita lopetettu ennenkin.. pärjään.. ehkä kolmen vuoden päästä.. 

Olo tuntuu vapaalta, iso taakka putoaa harteilta. Samaan sikaan suru musertaa ihmisen, vie voiman koko kehosta ja särkee sydämen miljooniin siruihin.