Psykiatri tarjosi mulle heti kättelyssä kaksisuuntaista diagnoosia kun sanoin että elämä on yhtä vuoristorataa, mutta kielsin ja sanoin että mopo ei ole koskaan lähtenyt käsistä (tai mistä minä tietäisin?)
Tutustuin tarkemmin ja törmäsin syklotymiaan mikä voisi sopia ailahtelevuutensa puolesta minuun, koska oireet eivät olen niin rajut kuin kaksisuuntaisessa.
TUnnistan itsestäni jo oireet koska mieliala lähtee nousuun ja koska mennään kohti pohjaa niin että rytisee.
MUTTA
sitten taas tietynlainen herkkyys tulisi mainiosti epävakaasta persoonallisuudesta ja kaikki oudot oireet dissosiaatio oirehdinnasta,eräs mt foorumin justiin valmistunut psykiatri tarjosi mulle dissosiaatio diagnoosia jo kohta 10v sitten.
Epävakaa persoonallisuus osuu minuun kaikilta näiltä osa-alueilta ja lainasin teksitä terveyskirjasto.fi:stä:

"Epävakaata persoonallisuutta luonnehtivat ajoin hyvinkin voimakas psyykkinen kipu sekä epätoivoiset yritykset tulla toimeen tämän tuskan kanssa. Epävakaisista mielialoista kärsivä kokee usein olevansa kuin vereslihalla: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi, ja kaikki tuntuu hyvin voimakkaasti. Jos vielä vaikkapa seurustelusuhteessa on kuormaa tai muissa ihmissuhteissa tapahtuu jotakin kurjaa, voi kehittyä kriisi, suunnattoman pahan olon ja epätoivon mielentila. Tunteet tuntuvat vievän mukanaan, ja äärimmäisen tuskan vaimentamiseksi ihminen saattaa vahingoittaa itseään esimerkiksi viiltämällä tai yliannostelemalla lääkkeitä.

 

Epävakaan persoonallisuushäiriön oirekuva

Mielialan vaihtelevuus on epävakaan persoonallisuuden keskeinen piirre. Mieliala vaihtelee tiheästi (tätä tapahtuu harvoin, pikemminki puhuttaisiin melkeimpä' viikosta, mutta voi mennä allekkin), päivittäin joko itsestään tai tilanteiden mukaan. Tämä ilmenee tiheinä muutoksina alakuloiseen tai masentuneeseen, ärtyneeseen, ahdistuneeseen, epätoivoiseen tai vihaiseen mielialaan.

Ihminen voi tulla vihaiseksi ja menettää itsehillintänsä erityisesti menettäessään huolenpidon tai kokiessaan välinpitämättömyyttä tai laiminlyöntiä (esim toisen huolen mitätöinti saa mut silmittömän raivon partaalle). Viha voi yltyä suoranaiseksi raivoksi, jonka ilmaisu voi olla rajua, kuten esineiden heittelemistä tai tappelemista. Myös päinvastainen tilanne, vaikeus ilmaista jämäkkyyttä tai vihaisuutta silloin kun tämä olisi asianmukaista, on hyvin tavallista.
(Usein konflikti tilanteissa heittäydyn avuttomaksi ja annan lyödä lyötyä.
En osaa puolustautua ja tuoda kantaani esiin.)

Ihmissuhteet voivat osaltaan laukaista tunteiden ailahtelua epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä. Tuoreissa tutkimuksissa on havaittu, että epävakaisista mielentiloista kärsivät voivat olla keskimääräistä herkempiä havaitsemaan muiden ihmisten tunteita heidän ilmeistään. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän ihmissuhteet voivat muodostua epävakaisiksi ja intensiivisiksi, ts. niihin voi liittyä hyvin voimakkaita tunteita ja suhtautumistavan vaihteluita. Ihminen voi kokea toisen ihmisen eri hetkinä eri tavalla, esimerkiksi toisina hetkinä kaikkena, mitä hän on aina halunnut ja toisina hetkinä todella inhottavana.

(KYLLÄ! minulla on KAIKKEEN viha-rakkaus suhde. eik'ä minulla ole koskaan ollut kovin pysyviä kaverisuhteuita..)

(Juurikin näin.)
Hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko on yleistä. Yksinäisyyttä voi olla vaikea kestää. Yksin jääminen voi tuntua suunnattomana turvattomuutena, joka on kuin pienen lapsen hätää. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän läheisiä ihmissuhteita voivat sävyttää epätoivoiset yritykset estää toista hylkäämästä esimerkiksi tarkistelemalla, takertumalla toiseen tai anelemalla häntä olemaan jättämättä.

Persoonallisuuden epävakauteen voi liittyä identiteetin epävakaus. Identiteetti tarkoittaa vakaata kokemusta itsestä, joka mahdollistaa itsen kokemisen samana, jatkuvana ja yhtenäisenä hetkestä toiseen. Identiteettihäiriöstä kärsivä sitä vastoin on epävarma siitä, minkälainen hän on. Käsitys itsestä tai elämän suunnasta voi vaihdella. Nämä vaihtelut ilmenevät äkillisinä muutoksina suhteessa työpaikkoihin, uraan liittyviin päämääriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, henkilökohtaisiin arvoihin, ystäviin ja ydinkokemukseen itsestä. Henkilö voi esimerkiksi kokea itsensä tiettynä ajanhetkenä tai jossakin seurassa hyväksi ja toisena hetkenä tai toisessa tilanteessa täysin pahaksi ja kelvottomaksi.

(välillä tunnen itseni niin rumaksi että vain itken peilin edessä ja mietin kuka vittu sieltä katsoo takaisin. En ymmärrä ollenkaan että vastaan katsoo ihminen. En vain yksinkertaisesti pysty silloin käsittämään mikä se olento on joka peilistä takaisin katsoo, mutta joka tapauksessa se jokin on ihan äärettömän ruma ja vastenmielinen).

Pitkäkestoinen tyhjyyden tunne on yksi epävakaan persoonallisuuden piirre. Se voi kytkeytyä ikävystymisen, yksinäisyyden (en useinkaan tunne itseäni yksinäiseksi sillä vihaan ihmisiä) ja arvottomuuden tunteisiin ja tuntua olona, jota ei ole helppo kuvailla.

Impulsiivisuus tarkoittaa taipumusta reagoida mielijohteesta, yllykkeiden pohjalta. Impulsiivisuus on keskimääräistä korostuneempaa epävakaista mielialoista kärsivillä. Epävakaaseen persoonallisuuteen voi liittyä impulsiivista käyttäytymistä, kuten pelaamista, lukuisien ja pitkien puheluiden puhumista, liiallista alkoholin, muiden päihteiden tai lääkkeiden käyttöä tai näiden käyttöä epäsopivana ajankohtana, ahmimista, ostelua tai varastelua. Impulsiivinen käyttäytyminen voi ilmetä myös tapaamisten perumisena tai muina vaikeuksina pitää kiinni sopimuksista. Impulsiivisen toiminnan ensisijaisena tavoitteena on työntää pois pahaa oloa ja/tai saavuttaa hyvää oloa.

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy taipumusta vahingoittaa itseään ilman vakavaa kuolemanaietta, mutta myös itsemurhan riski on häiriössä merkittävä. Itsensä vahingoittamisella, kuten viiltelemisellä, henkilö pyrkii useimmiten lievittämään ahdistuneisuuttaan.

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy suhteellisen usein alttius paineen alaisena epäillä muiden tarkoitusperiä. Lääketieteellisessä ja psykologisessa kirjallisuudessa ensin mainittua kutsutaan dissosiaatioksi (ks. «Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)»1). Henkilö voi tilapäisesti kokea ikään kuin hän ei enää olisi oma itsensä. Hän voi esimerkiksi kokea katselevansa itseään itsensä ulkopuolelta tai kokea toimivansa kuin elokuvassa tai unessa. Muistin tai ajantajun tilapäinen kadottaminen on niin ikään mahdollista, ts. henkilö voi havahtua huomaamaan, ettei hän tiedä, mitä on ollut tekemässä tai missä on ollut. Voimakkaiden tunnetilojen ja psyykkisen paineistumisen yhteydessä yksilö voi kokea myös epäluuloisuutta tai epäluottamusta muita kohtaan. Ihminen voi esimerkiksi kokea muiden kääntyneen vihamielisesti häntä vastaan tai epäillä heidän seuraavan tai vainoavan häntä. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä tällaiset harhaluulot liittyvät psyykkiseen stressiin, ja ne väistyvät yleensä suhteellisen nopeasti.

Lihavoin niitä kohtia joita tunnen erityisen voimmakkaasti, vaikka poissulkea ei voi muitakaan.
Vihreällä kommentoin sit näppärästi tuohon väliin.
Huvittavinta tässä kaikessa hulluudessa on se että tuntuu kuin joku toinen analysoisi minua, en minä itse.
Tälläistä tällä kertaa, pääsin kouluun ja menee ihan helvetin lujaa.
Katsotaan miten saan paskottua tuonkin mahdollisuuteni.
Kohti uusia vihattavia ja impulsiivisia ihmissuhteita!