Mua on alkanu tosissaan ärsyttämään kaverini Pipa.
Pipa muutti toiselle paikkakunnalle, meni töihin ja löysi poikakaverin..
Normaalisti Pipa soitteli, tekstaili ja kyseli kuulumisia, mutta uuden seurustelusuhteen löydyttyä
ei kuulunutkaan Pipasta aikoihin mittää.
Vitutti, mutta ajattelin etten menetä siinä mitään, koska itsellä on voimat väissä enkä jaksa nyt pitää seuraa kellekkään, ellei oo ihan pakko.

Menin sitten itse kouluun ja sain uusia kavereita.
Nyt Pipa vinkuu jatkuvasti kuinka kaikki kaverit ovat hänet unohtaneet, eikä kukaa pidä enää yhteyttä..
Niih, kummallista, pitäisikö minun käyttää Pipan omaa fraasia "no eipä sustakaa oo mittää kuulunu"
Nyt hänelle?
Nyt kun hänen on/off suhteensa on taas katkolla saan kuunnella vinkumista ja valittamista, enkä enää edes tiiä mitä ihmettä sanoa hänelle...
En kyllä myöskään tuon angstiryöpyn jälkeen ihmettele miksi ihmeessä hänellä ei oo kestäviä miessuhteita ja miksi hän saa aina ne "hankalat miehet".
Kattoisi vittu peiliin, kamalaa länkyttämistä ja kiukkuilua koko ajan, jos kaikki ei mene hänen mielensä mukaan.
Taas kun nähtiin nyt kuluneella viikolla..
"minä kattoin naamakirjassa kun sinä juttelit luokkalaistes kanssa ja mietin että sinä oot ihan mut unohtanut..."
Voi jumalauta, ole hyvä vaan kun tarjosin yöpaikan sulle ja vielä toisenkin kerran!
Enkö jumalauta saa naamakirjassa käydessäni enää edes jutella niille kuka mun tilaa tai muuta ovat kommentoineet?
Eikö se oo ihan kohteliaisuuskysymys, että jos joku laittaa "hyvää syntymäpäivää" niin yleensä on kohteliasta kiittää?
Se tuntuu kuitenkin olevan Pipalle ihan liikaa.
Olen sanonut monta kertaa etten ole pitänyt KEHENKÄÄN yhteyttä viimeiseen kuukauteen ja luulisi Pipalle iskostuneen se päähän, kun olen sanonut etten minä pidä yhteyttä....
Perun ihan vaan vittuuntuneisuuden vuoksi huomisen sovitun menon hänen kanssaan, en vittu jaksa sitä vinkumista ja syyllistämistä...
Nyt taas tietty seura kelpaa kun on suhde katkolla... mutta sitte taas silloin kun onni parisuhteessa kukoistaa, ei kuulu neidistä niin yhtää mittää..
ja aina se vitun sama vinkuminen "mulla on tylsää..."
No voi jumalauta, ole onnellinen siitä että saat vain olla!!!
Miten se on sitte mun asia jos jollakin on tylsää?
Ei se kuulu mulle paskan vertaakaan, miksi sitä pitää mulle valittaa koska en mä kuitenkaa voi tehdä asialle mitää?!

Sit tää... se vie mua ihan 6-0.
Käyttää hänkin ystävällisyyttäni hyväkseen... ihan niinkuin kaikki muutkin vaikka ystävyyttään ja minun tärkeyttäni mulle höpöttääkin...
Vituttaa se kun mulla ei muka saisi olla kavereita muita, mutta eipä hänestä mittää kuulu..
Se myös että Pipa kääntää puheenaiheen aina siihen että mie tarvisin yösijaa jne, ja mie meen tietty sanomaan että juu tuu vaan.. vaikka voisin kyseisen aiheen ohittaa tyynesti, niinku tein sille "sä oot unohtanut mut" vinkunalle...

Miten painottaisin sen hänelle vielä kerran, mä en jaksa, mua ei kiinnosta tavata ketään, haluan olla yksin!
YKSIN!
EN-KÄ SIIS PI-DÄ KE-HEN-KÄÄN MI-TÄÄN YH-TE-YT-TÄ!!!
Voiko sen vielä selvemmin ilmaista?
Koulussa nyt on pakko käydä, sille en mittää voi ja juttelut luokkakavereiden kanssa ei oo mitenkään niin syvällisiä että niistä
kannattaisi nokkiinsa ottaa... mutta ku naiset.. vittu, miksi aina ja kaikesta pittää tehdä niin vitun hankalaa ja dramaattista?!

Sä vaan juttelet sen kanssa enkä mun... no et sie oo kamalasti mittää kommentoinut tai ollu kiinnostunut mun päivityksistä, sie et juurikaa päivittele, niin oonko mä taas tässä jotenki väärässä?!

Toivottavasti Pipa ja kaikki pipan kaltaiset lukee tämän ja tuntee piston sydämmessään.

Mie en jaksa miettiä koska sopis soittaa, hän on aina töissä ja epäsäännölliset työajat, en ala arpomaan koska hänellä on töitä ja koska ei.
En mie hänen työaikojana ulkoa muista, eikä mulla oo siihen mittää velvoitetta.
Aika vitun lapsellista on se jos ottaa nokkiinsa jostaki vitun parin lauseen faebook kommentoinnista...
Ottakoot..