Noniin, oon yrittänyt pysytellä erossa alkoholista kauan.
Viimepäivinä on vituttanut niin perkeleesti että oon vaan miettinyt että josko vetäis perseet.
No, oon saanu hillittyä itteäni aika mukavasti, mutta nyt.. ei vaan vittu pysty. Kävin hakemas kolme isoa lonkeroa, kyllä niillä känniin, siihen ahdistavaan känniin hetkeksi tulee, joka sitte kuitenkin jossaki vaiheessa käy ahdistamaan...
No, sitte vaan kunnon jointti huuleen, niin sillä se lähtee.. 
Pakko saada nollata aivonsa jollakin.. oon myös miettinyt ja haaveillut viiltelystä.. 
Aamulla olin taas kerran valmis tappamaan itseni. Toisaalta en ressaa enää mistään, mutta siltikin on paska olo.
Oon luovuttanut.
Mietin että ehkä joskus yritin kuulua jonnekkin, oli sellainen tarve että olis kiva olla hyödyllinen ja kuulua johonkin, tehdä töitä ja olla normaali ihminen..  Se ei vaan oo koskaan tään kohta 30v aikana onnistunut.
Kävelin kaupasta lonkeroineni kotiin, mietin että kyllähän mä kuulun. Siihen ikuiseen työttömien sakkiin, kaikista aliarvostetuimpiin ihmisiin, niihin B-luokan kansalaisiin. Niihin kuulun ja se on mulle nykyään ihan ok.

Mulla ei oo enää tarve todistella sitä että oon hyvä ja kunnollinen ihminen, rikosteristeriäkään ei vielä oo ja suurin rikos on punaisia päin kävely ja ylinopeussakot. (niistä siis mistä on jääny kiinni) :D

Nekin muut pikkujutut on sellaisia että niistä ei oo haittaa muille, nappien hankkiminen kavereilta (ihan lääkkeitä mitä ei enää itse käyttänyt, anto temesta hyvät boostit viinalle).. tai vaikka tuo pössyttely. 
Oon siis pahimmanluokan rikollinen kun pössyttelen sillo tällö.. edelleenkää en tiiä mistä sitä kamaa saa enkä tunne täältä ketää.. mut kuitenkin. Jointti sillo tällö pitää miehen ja naisen tiellä + se ei vahingoita ketään ulkopuolista.

Oon haaveillu myös että ottaisin nenälävistyksen takaisin.. täällä hinnat on niin vitun kallitt, puolet kalliimmat ku edellisessä paikassa.. mietin ja kun oon muutaman päivän tätä päässäni pyöritellyt, niin voisin ottaa ja laittaa sen itse.. en tosiaankaan ala maksaa mitää ryöstöhintoja paikalliselle lävistäjälle.. 
Onhan mulla välineet itselläänkin ja oonhan mä tehny teininä lävärin kaverille.. :D ja itselle sen jälkeen monen monta.

jos lonkku nousee päähän riittävän hyvin ja siihen päälle vielä jointti, niin ei jännitäkkään niin paljon.. 
Mut vähemmän se jännittää kuitenkin kun se että meen toisen lävistettäväksi. Huomattavasti vähemmän.
Nyt kun ei tarvi olla huolissaan töistä, eipä niitä oo koskaan ollut, niin en ala ressaamaan siitä enää lävistysten takia.

Paljon oli asiaa, mutta jostaki syystä kaikki hävis päästä.. tää on tätä mielen ajelehtimista paikasta toiseen... 

Läväristä... kun ei vaan tarvisi survoa mitää 3mm neulaa tuosta nokasta läpi, mut jos se on pakko, niin sitte se on pakko, eihä se tee ku verta vaan vähä enemmän... millää pikkuneulalla en ala sohlaamaan.

Puolikas lonkku ja kohisee päähän ku metrinen halko, enpä oo taaskaa syöny ku leivän puolikkaan ja omenan, josta siitäki meni puolet koiralle.

Haluaisin tehdä kaikkea, mutta en siltikään mitään. Huomenna tulee tehtyä koirien kanssa lenkki.. koirista on vielä VIELÄ hyvä puhu monikossa.. jos tuo eroahdistus saataisiin toisesta kultamussukasta pois. Muuten se menee piikille, niin itsekäs paska ku olenkin, niin mä en laita ongelmaista koiraa kiertoon, kun eroahdistus ei oo edes se ainut ongelma.
Mä pärjään ja Rakas pärjää koiran kanssa, se riittää mulle. Arki on ihan normaalia ja sujuvaa, mutta taas kerran, koira jolla on tarpeita kun vaikeasti vammaisella lapsella, ei voi laittaa enää uudelleen kiertoon, oonhan mä jo sille ainakin seitsemäs (vai oliko viides) paikka.. siinä jossaki aika lähelle. Ikää ei oo koiralla edes kolmea ja oon ajatellut että jos tilanne ei ala helpottamaan, vaikka eteenpäin ollaan menty tosi hyvin, niin siltikin pidän mielessä että mitä vaan voi sattua... aina on olemassa se paskin mahdollisuus, sitä paskaa on nimittäin riittänyt läpi elämän..

Kaverille kerroin että mulle ei jää mitään jos multa viedään mun eläimet tai joku vitun sossu käskee laittaa ne piikille.. Sillo rikon kylä kaikki paikat ja otan mielelläni pahoinpitelysyytteen vastaan. Eikä sitä tarvi edes miettiä etukäteen. Samassa jos kuulen piikki sanan jonkun sossuhuoran suusta, niinku eräälle tutulle oli sanottu, tempaisen surutta turpaan...
Kaveri sitten yritti "lohduttaa" että jäisihän mulle mun Rakas.. paskat, mä en sen varaan tunnevammaisena laske.
Aina voi sattua jotakin ja jos mä ripustaudun johonkin ihmiseen ja rakennan elämääni pelkästään sen rakkauden varaan, tuun jossakin vaiheessa pettymään helvetin pahasti!
Rakastan, en oo koskaan tuntenut ketään kohtaan näin paljon, eikä mikää oo ikinä tuntunut näin oikealta, mutta silti.. Rakas on VAAN ihminen... Ihmiset puukottaa selkään, valehtelee, pettää.. jne.. 
Eläimet ei..
jos multa viedään eläimet, mulle ei jää mitää syytä edes yrittää enää yhtää mitää.. vielä vähemmän ku yritän nyt.. en nousisi sängystä, en todellakaan.. mulla ei olisi mitää syytä kun kukaan ei hoputa aamulla pissille.. 
Kämppä olisi hiljainen ja ankea. Silloin ei tosin tarvisi poistua edes ulko-ovesta. Houkuttelee ajatuksena melkoisen paljon.


asioita olis pitänyt hoitaa tänään.. en jaksanut.. vittu se ei oo yhdestä päivästä kiinni.