Kun olin kyläilemässä porukoilla otin kännissä kait puoli vahingossa puheeksi syömiseni ja hakkaamisen.
Eikun! Se lähti siitä että kommentoin tv:n jotakin ohjelmaa ja sanoin ettei lapsi määräänsä enempää syö.
Äitee siihen heti napakasti "ei niin!".
Sit mie toistin, ei niin! eikä hakkaamallakaan..
Yritin oikein härkkimällä härkkiä ja tuoda ilmi sen miten väärin mua silloin kohdeltiin.. mutta äitee vaikenii ja vaihtoi äkkiä puheenaihetta.. Kummallista, niinhän ne on aina väittäneet etteivät ole tehneet missään vaheessa mitään väärää, vaan ovat aina olleet oikeassa ja lapsi (minä) väärässä.
Vaikka olisin sanonut että punainen on punaista, niin olisin väärässä koska oikeasti punainen on porukoiden mielestä sinistä, koska he vaan sanovat niin.!

Toinen mistä olen oikeasti melkein huolissani on se kun aamulla heräsin, menin sohvalle nukkumaan ja havahduin vähän ennen kuin bussi oli pysäkilläni. Muistelisin että annoin koiralle ruokaa, mutta en voi olla varma siitäkään, ilmeisesti en ole edes käyttänyt koiraa ulkona.. Toivottavasti avokki on tehnyt herättyään niin...
Mulla oli kamalan huono omatunto ja samalla pelotti...
Miten mä voin unohtaa tuollaisia asioita, ja miten tokkurainen olen koko päivän ollut..
Pää on ihan sekaisin ja nyt alkaa vasta seljetä.
Otin kyllä 4 ataraxia ja 2 zopinoxia, voisikohan tuolla kombolla olla osuutta asiaan, se oli kylläkin ennen kuin menin nukkumaan...
Huhhuh... tuollainen pöhnä ei oo kiva.. Aamu on ihan täysin musta-aukko ja tulee känniahdistukset mieleen. Ne kun on juonut itseltään tajun kankaalle eikä illasta ole mittään muistikuvia..  se ahdistus kun yrittää muistaa jotakin sellaista mitä ei vaan muista. Yrittää rakentaa aasinsilotja muistamiseen mutta ei..
Se ei vaan tule sieltä. Mistän en ole tokikaan kusta löytänyt.. ehkä olenkin käyttänyt koiran ulkona.. .
Tästä en ole huolissani, mutta kerrotaan kuitenki.

Viime viikolla maistui alkoholi, join vähän kaikkea sekasin ja keksin ottaa laatikon pohjalla pyörineitä mirtazapiineja, otin niitä varmuuden vuoksi heti kerralla 4.
Uni alko painaa silmää ja menin nukkumaan..  seuraavat tunnit olivat jotakin ihan uskomatonta ja heittelehdin sängyssä ihan holtittomasti,, sekaan olin tainnut ottaa opamoxia, zopinoxia ja ataraxia.. (?) en muista tarkasti..
Kun vihdoin sain unta unet olivat jotakin ihan uskomattoman sekavia juttuja, olin isossa uimahallin suihkutilassa ja seinät olivar veressä kuin silent hill pelissä.. O_o Mä sanoin vaan että siistiä! ja maisema muuttui koko ajan vääristyneemmäksi.
Jouduin vanhan riippurintaisen alkuasukasnaisen raiskaamaksi, oikein heittäydyin tilanteeseen että mulle kävis niin ???!!!!! ja kaikkea ihan maan ja taivaan väliltä, ja vielä taivaan ulkopuoleltakin.. HUHHUH!
Seuraava päivä oli ihan sekava ja tokkurainen ja unet seuraavana yönä myös sen mukaiset.. Olin melkein kaksi päivää sekaisin kun seinäkello ja parasta tässä on se ettei avokki ihmetellyt/huomannut yhtään mitään :DDD
Mirtazapiinia en enää ota, koska siitä ei tule kuin levottomat jalat ja viimeksi oli kyllä itseasiassa levoton keho.. harmi että hävitin ketipinorit.. mutta onneksi on vielä muita lääkkeitä joita voi kokeilla komboilla.

En olisi uskonut vielä 5v sitten että tulen polttamaan pilveä, vetämään viinaa ja lääkkeitä sekasisin ja asumalla kaukana
porukoista ja aina vihaamasti synnyinseudustani...
Ei nykyinen elämä haittaa, sillä en olisi osannut myöskään arvata että vielä jonakin päivänä romahdan täysin ja murenen tuhansiin sirpaleisiin, niinkuin kesällä tein, sillo loppu meikäläiseltä virta.
Silloin kun töissä aika meni komerossa itkemiseen ja nukkumiseen kun oli niin paha ja tuskainen olla... SIlloin kun pieni ja tuskainen Ninni ei nukkunut tuntiakaan... itki ja mietti mitä järkeä tässä kaikessa on... elämää on eletty neljännes vuosisata eikä mulla ole edelleenkään mitään..
Sitten tuli viimeinen niitti, Ninni väsyi kovin, hoiti työnsä huonosti ja sai kenkää..
Ninni meni taas lääkäriin, tällä kertaa paperin kanssa mihin oli kirjoietttu mietteitä, tuntemuksia ja ajatuksia.
Lekuri luki sen läpi ja totesi että nyt on tarkempien tutkimusten aika BDI testissä paukkuin rajat mennen tullen ja sain diagnoosin. F32.2
En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, itketti ja nauratti yhtä aikaa.. sain vihdoin luvan olla sairas.. sain 2kk sairaslomaa joka meni juostessa paperiasioita hoidellessa ja loppuajan tiiviisti kotona...
Alkoi mennä paremmin, aloitin koulun ja jaksoin tehdä tehtäviä ja keskittyä.
Yhtäkkiä Ninnin uni häiriintyi, Ninni ei jaksanut ennee nousta sängystä kuin väkisin, Ninnin olo tuli tuskaiseksi, sietämättömäksi. Ninni käveli kuin sumussa, kävi urheasti koulussa aina kun jaksoi...
Tk:n porukka sanoi "katsotaan vielä heti".. joka viikko sama juttu, psykologi, sairaanhoitaja.. psykiatri..
"katsotaan vielä hetki"..
Nyt Ninni on niin kertakaikkisen väsynyt ettei tietäisi mitä tekisi. Onhan hän kuitenkin nukkunut pari vuorokautta melkein pukeen, mutta koko ajan väsyttää. Vaikka nukkuisi, tai olisi nukkumatta, koko ajan on tokkurainen olo.
Lääkitys PITÄISI olla ok..
Ninni ei jaksa enää miettiä, ei joka heti enää pelätä, ei kiinnostua kertakaikkisesti enää oikein mistään.
Ninnin pitäisi ommella kaverille hame, se ei olisi kuin kangaskaitale kiinni kuminauhaan, mutta Ninnia ei millää kiinnostaisi, ei niin mitenkään.
Pakkokait se on, sain kokonaiset 4e tekopalkkaakin!

Turtumus on olo mikä kuvaa tätä tilaa parhaiten.
Mikään ei huvita tai kiinnosta, jos jopa ilahdun laimenee tunne samalla tavalla kuin lämmin henkäys pakkaseen...
Huimaa ihan helvetisti koko ajan.. verenpaine oli jotaki 100/60 ehkä.. suunnilleen noin...
allekki saattoi olla...
Koulussa lähimmät kaveritkin tuntuvat vaarallisilta, luontaantyöntäviltä ja kaukaisilta.. tuskin mikkään on yhtäkkiä muuttunut, mutta niin mie vaan kuvittelen.

Psykologi kuvaili maailmankatsomustani ja näkemystä ihmisistä pahana.
Paha, lyhyesti ja ytimekkästi.
Psykologi "olisi kamala elää maailmassa missä kaikki haluavat toisilleen pelkkää pahaa..."
Niin, sellainen se mun ajatusmaailma vaan on.. Nyt kun psykologin ajat loppui, niin tuntuu että tässä oli sitte kaikki.
Asioita on ruodittu, mutta mä oon edelleen samassa tilanteessa.. Oon saanut paljon tukea, sitä en kiellä.
Mutta en tule pääsemään eteenpäin....

Kaippa on vääntäydyttävä tekemään sitä vitun hametta.. ei vittu... -.-