Yksi ilta meni sit totaalisesti taas kännätessä.. 
Sitte paljastui sellaisia juttuja että huhhuh!
Aika läheiseltäkin henkilöltä ja mietin miksi hän ei ollut kertonut niitä aikaisemmin, koska asiat kuitenkin koskivat meitä molempia.
Sanoin että kiva kiva, hyvin oot leikkiny mukana, ja mulle se meni ihan täydestä.
No oon minäki joskus huomannu ettei asiat oo ok, mutta oon ollu niinku ei mittää.
Sovittiin että jatkossa hän kertoo mulle HETI (tilaisuuden tullen) jos joku asia mättää.
On reilumpaa muakin kohtaan... entisessä naapurissa asui nimittäin yksi oikein kunnon narkkipiripää.. se oli mun mielestä alusta saakka tosi outo, mutta sain vahvistuksen asialle ja sille piripäisyydelle vasta eilen. Olis ollu kiva tietää se asia heti ku käytiin kämppää sillo kattomassa, en olisi varmaan sitä kämppää ottanut jos olisin tiennyt, vaikka suoranaisesti se narkki ei mittää pahaa mulle koskaan aikonutkaan(?) näin ainaki saa toivoa :D

Olo on taas ihan vitun ahdistava ja paska, perjantaina on onneksi hoitajan aika.. saa vähä purkaa tuntojaan ja pyytää uusimaan rauhoittavien ja unilääkkeiden reseptit.

Kaikki niin vanhat ku uudet jututkin ahdistaa ihan vitusti.. 
Eilen mielessäni itkin taas vuolaasti ja taas tuttu ajatus tuli päähäni "mä en tuu selviämään tästä.."

Juttelin baarireissullani yhden tytön kanssa, taas tuli se sama ja kulunut fraasi "sä oot niin mahtava ihminen! en oo vuosikausiin tullut juttuun kenenkään naisen kanssa!" halusi mun puhelinnumeron, mutta eipä oo mittää kuulunut. 
Ihan sama, mä en halua yhtäkään uutta selkäänpuukottajaa elämääni.

Mä halusin armeijaan, nyt sekään ei oo enää mahdollista, hän oli käynyt sen.. halusin joskus lähteä ulkomaille, hän oli käynyt asumasa pari vuotta ulkomailla.. mulle sekään ei oo mahdollista... 
VITTU!

Koko mun elämä menee hukkaan vaan siksi ettei oo mittää mahdollisuutta toteuttaa pienintäkään unelmaa mitä mulla on ollu, kaikki on vittu aina jostaki vitun rahasta kiinni!
Oon vankina omassa kotonani, asun väärässä paikassa ilmeisesti taas, kun ei oo mahdollisuutta päästä töihin, eikä sinne kouluun mihin olisin oikeasti halunnut.. olo on nyt äärimmäisen tuskainen ja paska.

olo on niin vaikea ettei sitä voi sanoin kuvailla.. miksi, miksi en pääse tästä yli, miksi ei vielä vuodenkaan keskustelun ja lukuisten psykologi ja psykiatrikäyntien jälkeen oo mittää apua mistää?!
Bulimiaan ainakaan en ole apua saanut. En niin minkäänlaista.
Eilinen meni mukavasti syömättä oikeastaan kokonaan, toivottavasti menee tämäkin päivä.
Nyt vasta yhden kupillisen kahvia olen juonut, eikä nälkä ole onneksi, pikemminki päin vastoin, mahaan koskee taas.. -.-