Tajusin taas sen että olen tuputtanut avokille ruokaa koko ajan, olen kysellyt koska on nälkä ja suunnitellut ruokia.. kysellyt mikä on hyvä jne..
Mistä se tulee?
Sieltä että minut haukuttiin perusteellisesti vanhempieni toimesta koska en ruokkinut exääni ja ollut koko ajan kyselemässä mitä haluat syödä, onko nälkä, kävisikö nyt jne.
Sanoin että eiköhän aikuinen ihminen osaa sanoa koska on nälkä, ilman jatkuvaa holhoamista.
ja nyt sitte tuputan avokille jatkuvasti jotakin ja syön itse vaikka ei olisi nälkä, sillä silloin syödään kun ruoka on tehty...
Nyt oon lopettanut sen tuputtamisen ja murehtimisen. Hyvin näyttää elossa vieläkin olevan!
Miksi toimin noin? Yritän tietenkin suorittaa koko ajan jotakin ja miellyttää isää joka haukkuu minut joka käänteessä, usein täysin aiheitta ja hän jos kuka osaa mitätöinnin äärimmäisen hyvin.
Ei tarvi enää yhtää ihmetellä miksi mulla on huono itsetunto ja miksi poltin itseni totaalisesti loppuun, yrittämällä ja tekemällä vaikka voimat loppuivat ajat sitte...
Ei se isä niitä tänne asti näe tai tiedä mitä teen tai jätän tekemättä ja jos kerta veljeni saa vuodesta toiseen loisia ilmaiseksi kotona, odottaen sitä ihmettä että hän saa melkeimpä johtajanpaikan haluamaltaan alalta, niin miksi vitussa mun tarvii pingottaa täällä?
Ainahan sitä voi valehdella tekevänsä vaikka muutamia keikkoja jos ei muuta.. 
Ihan sama, mä en enää paskahommilla itseäni rasita, ikinä.

Sain muuten voitettua kiusauksen, kun käytiin kaupungilla ja huoltoasemalla kahvilla. Teki mieli kanapaninia, mutta onneksi ei ollu tarjolla mittää hyvää ja avokki ei ollu aikeissa muutenkaan syödä.
Mietin, vaikka ei olekkaan oikeastaan nälkä, heittäisinkö hukkaan päivän paaston ja söisin pari nakkia...
Ei ne tuolta kaapista kyllä minnekkää karkaa,, syön sitte jos sattuu tulla nälkä.
Juu, niin teen.