... Tähän saakka on menny ihan ok. ei isompia heilahdukia suuntaan tai toiseen.
Sain jopa töitä. iloitsin avokille että koeaikaa on jäljellä enää yksi viikko, sitten voisin vittuilla esimiehelle kunnolla.........
Maanantai meni yllättävän nopeasti... tiistai, olin menossa syömään.. toinen pomoista sanoi että haluaa jutella.Samantien märkä rätti kasvoille... sielt tulee potut.
En kuulemma ollu tarpeesi hyvä. Hyvä?! En mä saanu edes perehdytystä..!
Olis ollu hyvä että mie olisin saanu olla jonkun kokeneemman mukana, mutta joku vitun uuno käräytti mut.
Mitä tunnen. häpeää, vihaa, epäluottamusta... sitä ettei ihmisiin voi luottaa ja joku työtovereistani käräytti mut lauseesta "palkka juoksee, minä en"... vaikka se oli läpäksi tarkoitettu...
Vihaan itseäni, itkin ja ulvoin... itkin... itkin lisää ja vielä kerran itkin.
Pakko lähteä vanhemmilla käymään... ettten tee mitään itselleni.
Olen jo juonut melkein 0.5l kossua, pakko lähteä viikon lopussa vanhemmille ettei käy mitään pahempaa...
Viiltelin, pitkästä aikaa, viiltelin ihan huolella, silpuksi, koko jalan. naukkailin samalla salmiakkikossua ja itki.
Viiltelin ja itkin... tunsin itseni tarpeettomaksi, itkin ja viilsin.....
Vihasin itseäni... huusin ääneen "MITÄ PAHAA OLEN TEHNYT!!!!!!" itkin, viilsin...
Viiltelin vielä pikkuisen lisää... enää en edes välitä vaikka avokki näkisi. enää en yritä.
Olo on niin hirveä, ihan pienen hetken tunsin oloni onnelliseksi.
Ihan pienen hetken tunsin olevani tarpeellinen.. Olevani jollekkin edes hyödyksi, en taakka.
Nyt. .itken.... miksi en saa edes mahdollisuutta.. miksi nykyaina on niin suorittamista... misssä sitä oppii ellei töissä..?!
Olen niin epäonnistunut ihmisenä.
Täydellisen epäonnistunut....
Mietin jo... että paljastaisin kavereille ja avokille taipumuksen viiltelyyn... mit vitun menetettävää tässä enää on?
Koko kesäksi piti olla töitä, sitten olinkin yhtäkkiä liian huono..
niin sanattoman paljon surua, vihaa, katkeruutta, itseinhoa on etten tiedä mitä tekisin.
Hakkasin itseäni nyrkeillä päähän ja viiltelin...
olen juonut jo hyvän matkaa pullollisen salmaria.. kossua, salmiakilla maustettua..
Millää ei oo väliä--....
Lähden vanhemmilleni.. porukoille, niinkkun yleensä puhun, etten tee mitään itselleni.
Porukoille... minä...
se joka karkasi kaikkea hirvittävää paskaa tänne, toiselle puolelle suomea, porukoilta...
Lähtee nyt takaisin porukoille, ettei tarvitsisi tuntea sitä epäonnistumisen tuskaa mitä koin siellä...
Ristiriitaista vai mitä?
Mä en kestä vaan olla täällä kotona neljän seinän sisällä.
Vaki terapeutti ja hoitaja on lomalla... m en vittu kestä!
Haluan kostaa itselleni... en ole riittävä.. en hyvä,... en mitään....
Jalka vuotaa verta, koskee...
polvesta nilkkaan... koskee...
Vuotaa verta, armotta...
Merkkinä siitä että epäonnistuin jälleen...
Katkerasti...
Taas...
Olen hyödytön...
paska...
en kelpaa kellekkään...
Haluan kuolla...
Itkin ja huusin "MITÄ VITUN PAHAA OLEN TEHNYT?!"
en tiedä, en todellakaan tiedä..
Rukoilin jumalaa, joskus ehkä 7v... lopetin 9 vuotiaana sillä älysin ettei sillä oo mittää hyötyä.
Löysin vanhan "iltarujouksen" ja tajusin ettei se koskaan käynyt toteen..
Lopetin esikoulussa käymisen sillä laulut ja muu oli "samaa paskaa kerraasta toiseen". .... äiti vastusti ja piti minua saatananpalvojana joska en ikinä halunnut avata ikkunaverhoja...
En palvo saatanaa. en yhtään mitään.
Kunnioitan luontoa, sitä mitä meillä on viel jäljellä..
Ilma, tuli, maa ja vesi. LUONTO. Niitä kunnioitan. Me otamme luonnosta, ja mitä me annamme luonnolle?
Tuhhoa, saasteita ja itsekkyyttä.. kuvittelemme että luonnonvarat on loputtomat...
Ei se suinkaan ole niin... haluaisin maaimanlopun kohdatessa olla se joka seisoo korkealla vuorella, osoittaa sormella ja nauraa... tyhmille ihmisille, itsekeskeisille ihmisille, niille kaikille jotka haluavat vain OMAA hyvää..Ei se luonto oikeasti toimi niin, vahvimmat selviää, heikot kuolee ja niin se pitää aina ollakkin.
Toinen kuolee että toinen voi jäädä henkiin... minä voisin ihan hyvin olla se savannilla kuoleva seepra, gaselli tai mikä tahansa.. millään ei ole enää mitään väliä..
Koiran henki on arvoton. Jos kuolen, niin toinen koiristani päätyy kuoppaan, toinen valmiiksi koulutettuns vanhemmilleni.
Mitä mie enää tarvitsen?
Miksi elän?
tiistai, 28. kesäkuu 2016
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.