Katsoin tv:tä ja heitin isännälle tyylistäni läppää.
Se ei ymmärtänyt vaikka miten yritin selittää ja se sai mut raivon partaalle.
Sanoin lopulta että anna vittu olla.
Raivostuttaa senkin takia että taas kerran tunsin itseni tyhmäksi ja avuttomaksi!
Samanlainen tunne kun isä alkaa raivoamaan mulle tyhjästä, yleensä kännissä enkä mä pysty puolustautumaan vaikka sanoisin mitä.
Aina mut mitätöidään ja musta tehdään paha, paha paha asia..
Ihan kuin ihmisjoukko hyökkäisi kimppuusi ja hakkaisi ja potkisi yhden ihmisen ihan muusiksi, ei auta kuin käpertyä pieneksi ja toivoa että hakkaaminen loppuu pian.

VITUTTAA NIIN SUUNNATTOMASTI!
MÄ EN KESTÄ TÄTÄ RAIVONTUNNETTA!

OLO ON VITUN SIETÄMÄTÖN, HALUAISIN VAAN HAKATA ITTEÄNI JA JUOSTA SEINÄÄN NIIN PITKÄ'ÄN KU VAAN VÄHÄKI ON ÄLYÄ PÄÄSSÄ!
VIHAAN ITSEÄNI JA SITÄ ETTÄ MINUT KÄSITETÄÄN AINA VÄÄRIN, AINA UUDELLEEN JA UUDELLEEN YRITÄN TUTUSTUA IHMISIIN, MUTTA SIITÄ EI VITTU TUU YHTÄÄ MITÄÄN!
eNNEMMIN TAI MYÖHEMMIN OON AINA SIINÄ TILANTEESSA ETTÄ MUA KATTOTAAN KU HULLUA!
Ehkä sitte oonki ihan vitun sekaisin, eihän hullu tiedä olevansa hullu.
Psykoosikin on ihan normaali olotila ja kaikki "ylimääräiset" äänet ja pikkumiehet on ihan normaaleja juttuja...

Mun tekisi mieli laittaa koko asunto remonttiin, repia ovi saranoilraan ja potkia sen palasiksi!

Tää raivo on jotaki ihan käsittämätöntä!