Vielä eilen aamulla kaikki oli hyvin, elämässä oli pieni valonpilkahdus ja toivoa paremmasta. "ehkä sittenkin asiat alkavat mennä paremmin."
Mietin jo että koskahan tilanne muuttuu sillä olo on pitkään ollut kohtalaisen tasapainoinen.
Mutta sitä onnea ei kestänyt sen jälkeen pitkään. 

Eilen illalla koko maailmani romahti, pelkästään sillä että istuin sohvalla. Olo oli paska, olin syönyt liikaa ja kaikinpuolin epämukava fiilis valtasi mieleni, fyysisesti siis.
Sitten vain NAPS! ja koko elämäni on taas ohi. Kaikki vituttaa, ahdistaa ja turhauttaa, taas tämä saatanan noidankehän miettiminen alkaa ja kaikki pelot ja ahdistukset, vitunmoiset turhautumat ja muut valtaavat mieleni. Olen koko ajan helvetin väsynyt ja nukun äärimäisen levottomasti.
Mistään ei tule mitään, kaikki vaan ärsyttää ja vituttaa.
Elämäni on loppu, mulla ei oo tulevaisuutta.

Sain ajan psyk. polille, viimeinkin.
Hermostuttaa jo sekin että miten ilmoitan töihin siitä ja miten ne reagoi, mie oon kyllä viime ajat nuollu niiden perseitä minkä ehdin ja pelkään että saan vitusti paskaa niskaani.
En perjaatteessa ehdi aamulla töihin ollenkaan ja sitten päivä alkaakin olla jo ohi kun pääsen poliklinikalta pois.
Jos ne mua vapaalle jalalle sieltä päästävät, etteivät laita samantien suljetulle.

Rahaa ei oo ja pelkään ettei bensa tuu mitenkään riittämään ja joudun taas pyytämään porukoilta rahaa.

Kaikki, kaikki menee päin helvettiä ja nyt justiin kun keksin elämälleni suunnan ja tavan tienata vähän taskurahaa, niin koko elämältäni katoaa pohja, olo on vain niin sietämättömän vaikea ettei tästä tuu mitää, rahaa ei ole hakea edes rauhoittavia, ei mittää.
Tilillä komeilee enintään 3e ja sillä pitäisi sitte selvitä kuun loppuun.

Raha, raha ja raha, se kuvottava käsite mitä mulla koskaan ei ole, vaikka sitä tarvitsisin. Mä en saa mitää, mulla ei oo mitää koska mulla ei oo rahaa. Mä en saa mittää mahdollisuutta mihinkään koska rahaa ei ole.

Eniten vituttaa se että mun luokkalaiset oli iha ihmeissään siitä että eikö mun avopuoliso elätäkkään mua?? :OOO
EI!
Vittu ku oliski helppo nauttia kesästä juoda aamulla klo 10 kahvia ja hengata vaan.
Mutta ei, teen taas paskapalkalla vittumaista ja kiireellistä työtä josta ei jää käteen jälleen kerran, taaskaan yhtää mitää.
Onko tämän elämän pakko olla aina tälläistä?!
Onko?