miten voi olla samaan aikaan toiselle ihan helevetin vihainen asiasta, joka ei oo itsellekkään selvää vielä ja samalla sitten kaivata toista niin paljon että sattuu niin vitusti.

Tekis mieli huutaa puhelimeen että on ikävä ja haluan sun lähelle perkele!!
Samalla ylpeys ottaa vallan ja mietin että en vittu laita mitään viestiä, ollenkaan... olkoon saatanan päättämätön paska.
Asiasta vie kaiken logiikan se että ku en itsekkään vielä tiedä/ole varma... toisaalta tiiän.
Haluan olla tuon ihmisen lähellä... välitän siitä.. 

nyt Tyyppi soittaa...

En olisi uskonut että näin iso siivu ihan ääripääntunteita voi mahtua samaan pääkoppaan yhtäaikaa...
Hän myönsi sitoutumiskammonsa ja kertoi olleensa pahoillaan siitä että mulla on ollu paha mieli eilisestä.
Onneksi se ei ollu surua, vaan peruskestävää ja aitoa vitutusta.
Sen verta selvyyttä ehkä saatiin että antaa tään nyt mennä tälläisenään, pidetään kivaa ku siltä tuntuu...
Se on sille ok, mutta mä en tiiä miten pitkään mä siihen pystyn.
Ikävä riipii rintaa ihan vitusti ja nyt me ei sitte nähdäkkään vkl.. mä lähden baariin xD
Juu, vähä aikaa selvittelin niin hankkiuduin yhden hevibändin keikalle ja varmasti aion napata miehen sieltä kainaloon :D