Jälleen kerran todella TODELLA valvotun yön jälkeen, ahdistuneena, turhautuneena ja itkuisena näppäilin hoitajalleni viestiä, että en oo nukkunu aikoihin, oon oksentanut itseni kipeäksi ja oon viillellyt... Auta.
Sain parin tunnin päästä viestiä takaisin ja sain ajan parin tunnin päähän psykiatrille...
Siinä sitte juteltiin, tuli 1kk saikkua, vaikka sanoin etten halua jäädä niin pitkäksi aikaa pois koulusta.
Zopinoxin, Opamoxin, Ataraxin lisäksi pittää aloittaa Sepram uudelleen ja lisäksi tuli sitte Tenox.
Nyt masennus oli määritelty vaan keskivaikeaksi somaattisilla oireilla?!!!
No ihan sama ja terapiaan sain lähetteen, toivottavasti se menee läpi.
Nyt sitte kirjo nappeja naamaan... avokki joutu maksamaan ne mulle ku mulla ei ollu rahaa, avokki tuli apteekkiin ihan sisälle saakka ja sanoin että mie en tarvi sua, mä tarvin vaan sun pankkikortin.
Se änki puoli väkisin sisälle ja mukaani läht sitte kolme eri purkkia pillereitä.
Sanoin että noita pittää vaihdella välillä, niin vaikuttaa paremmin eikä toleranssi nouse..
Hävettää jotenkin vieläki tämä että nuppi leikkailee kiinni milloin mistäki... yleensä pitkästä nukkumattomuusputkesta.
Avokki sit jotenki ärtyneenä että "otat niitä sit ohjeen mukaan! Et ala taas popsimaan niitä mielin määrin, jos tietty ei auta, niin sitte pittää vaihtaa merkkiä!" joo joo!!!
Se ei diggaile kamalasti ajatuksesta huumeidenkäytöstä ja voi miun lääkesekoilut vituttaa sitä aika rankasti.
Kun valvoin taas ties kuinka monetta yötä putkeen ja sain vihdoin taas zopinoxia, niin heitin naamariin heti 3 kerralla ja selitin avokille heti vartin päästä että "tuntuu ku aivot sulaisi päähän" ja nauroin räkäisesti päälle.. :DDDDD

Aika vitusti se kyllä mun kanssa joutuu kestämään, voi jumalauta..