Muutto uudelle paikkakunnalle ja tindersekoilu toi mukanaan elämään uuden ihmisen, siihen ihastuttiin palavasti mutta jo parin päivän jälkeen tulin siihen tulokseen ettei tästä tule mitään.
Mies oli pomottava, mitätöivä ja koko ajan piti tanssia hänen pillinsä mukaan. En tiennyt miten väärin autoa voi ajaa tai vaan elää normaalia elämää niin "väärin".
Tulin siihen tulokseen että palautin hänet kämpilleen, ja mietin että seuraavana päivänä on pakko nähdä ja pistää tää homma poikki. No, hän soitti myöhemmin illalla, ja kertoi ettei tästä mittää tuu.. Raivostuin ja itkin samaan aikaan. Sanoin että olisin toivonut että hänessä olis ollu sen verran miestä että olisi kasvokkain sanonut ku monta päivää kyselin että mikä on.! Nyt kun mietin niin oli vain ja ainoastaan todella hyvä ettei koko juttu edennyt pidemmälle. Olisin ollut taas pahemmassa suossa ku suhteessa mistä juuri lähdin. Kun on tilaa ollut miettiä asioita, niin on todella, todella hyvä, että asiat meni näin. Koko ihminen on lähinnä inhottava, kuvottava. Hyi helvetti.. miten oon voinut joskus haksahtaa tuollaiseen paskapäähän ja olla niin sokea etten nähnyt millainen ihminen siellä pinnan alla oikeasti oli!
Onneksi se on menneentalven lumia. Opin paljon itsestäni, siitä mitä elämältä ja tulevalta parisuhteelta haluan.

No, nyt sitten viimeviikolla kääntyi ihan uusi sivu elämässä. Tapasin netissä hevimiehen ja ajattelin laittaa viestiä, vaikka ajattelin että tuskin se edes vastaa...  Vastasi se ja juteltiin. Hän vaikutti kuitenkin hirmu aralta, pidättäytyväiseltä, mutta myös hemmetin ajattelevaiselta ja KILTILTÄ! Kiltti mies, sellaisia "nössyköitä" oon aina vierastanut, koska oon aina halunnut jostakin vitun syystä pahan pojan...  Tavattiin sitten romanttisesti eräällä huoltoasemalla, tyyppi näytti ihan eriltä ku mitä kuvassa ja ajattelin jo että voi ei.. mutta päätin antaa mahdollisuuden.. 
Juteltiin sulkemisaikaan asti ja sitten oli pakko lähteä kotiin, koska tuossa nuo kaksi nilkkakuulaa (koiraa) on edelleen...
Seuraavana iltapäivänä sitte keräsin kaiken rohkeuteni ja kysyin häntä viettämään leffailtaa kanssani..
Hän tuli.. juteltiin ja juteltiin, ihan _kaikesta_ maan ja taivaan väliltä ja huomattiin miten samanlaiset elämänarvot meillä on.
Takaraivossani jyskytti ajatus että noin kiltti, herttainen ja rauhallinen mies lähtee karkuun kun kuulee mun liivijengi, pilvi ja lääkesekoiluista.. 
Juteltiin ja juttu meni koko ajan syvällisemmäksi. Hän totesi että vaikutin jo eilen ihmiseltä jolle voi puhua luottamuksella ja alkoi kertomaan nuoruusajan sekoiluistaan. Ne oli hyvin samanlaisia ku omani ja sanoin että oon vaan helvetin helpottunut, ja kerroin omista sekoiluistani.. Kumpikaan ei noteerannut toisten sekoiluista tai eletystä elämästä ton taivaallisempaa..  

Sitte se kalssinen elementti, joka on jokaisessa vitun romanttisessa elokuvassa.
Istuttiin aluksi eri päähän sohvaa, hän nosti käden selkänojalle ja istui muka rentona siinä. En edes huomannu missä vaiheessa käsi oli tullut niin lähelle että kosketti mun niskaa.. olin tyytyväinen.. :3
Istuttiin ja juteltiin, vaihdoin asentoa lähemmäs.. tartuin jossakin vaiheessa ohimennen kädestä kiinni.
Hän nosti jalat mun syliin.. kysyi että onko hyvä, sanoin että nyt on just hyvä :)
Lopulta istuttiin ihan kylki kyljessä, jäätiin tuijottamaan toisiamme silmiin ku jotkut vitun idiootit.. 
Sitä kesti ehkä kaks tai kolme sekunttia, tai ehkä kolmekymmentä.. en tiedä, vatsassa kouri (sillei kivasti, kyllä jokainen varmaan tietää sen tunteen).. ja sitte pussailuksi se meni.. 
Koko ilta, aamuun asti juteltiin, halailtiin, pussailtiin.. Seuraava päiväkin vielä.. 
Enkä voi uskoa että on olemassa noin kilttiä ja hyvää meistä, joka osaa kuitenkin tehdä päätöksiä ja mie haluan antaa hänelle sen tilan. Koska oon kuitenkin meistä kahdesta kiltistä se voimakkaampi persoona.

Hänen silmät, hymy ja se nauru.. Oon ihan helvetin ihastunut.. Nauru tulee niin aidosti, suoraan sydämmestä.. 
Nauretaan just yhtä tyhmille jutuille, jutellaan vakavia.. todella vakaviakin asioita.. 
Mentiin jo kerran naimisiin ja suunniteltiin hääjuhliakin xDD 
Siis puhutaan ihan kaikesta. 
On ihana jutella ihmiselle kuka kerrankin kuuntelee, vaikka ei aina ymmärtäisi kun kerron vaikkapa koiran vastaehdollistamisesta jne.. Pyysin että hän kertoo töistään, en tajua yhtään mitään hänen toimenkuvastaan vielä, mutta silti kuuntelin ja kyselin, miksikö. Koska mua kiinnostaa.
Lisäksi hän puhuu niin avoimesti tunteistaan, peloistaan ja ajatuksistaan. Kerrankin mies joka osaa tuon.. 
Toisaalta takaraivossa jyskyttää pelko että se on joku psykopaattimurhaaja ja mä en vaan osaa olla riittävän varovainen.

Mut tyyppi vaikuttaa kyllä niin aidolta ku vaan olla ja voi.

Ihmeellistä myös että tyyppi soittaa... olkoon hän sitte nimeltään Tyyppi.
Tyyppi soittaa työpäivän jälkeen ja kertoo miten meni.. tyyppi puhuu yleisesti asioista ja aina yksi asia johtaa toiseen.. 
Tyyppi osaa myös kuunnella.. Tyyppi soitti juuri..

Tyyppi on myös siipeensä saanut, pahasti. Tyyppi on varovainen, Tyyppi ei ollut odottanut eikä oikeastaan edes etsinyt parsuhdetta, kuten en minäkään. 
Kumpinkin Minä ja Tyyppi, ollaan yhtä varovaisesti liikkeessä, ja silti niin vitun palavasti rakastuneita.
Sovittiin tyypin kanssa että menen hänen luo yöksi, kera koirieni.
Tyyppi tykkää koiristani ja koirat tykkää Tyypistä, jopa kissani joka vihaa ihan kaikkia, ei käy minunkaan sylissäni, meni suoraan tyypin syliin nukkumaan tyytyväisenä.

En oo koskaan tajunnut että ihmiset voi nukkua niin lähekkäin, että 80cm levyinen patja riittää vallan mainiosti.
Miten joku voi haluta olla minun lähellä, tulla niin lähelle kun vaan pääsee ja siltikin janota vielä pikkuisen lähemmäs.. 

Nyt tuntuu hyvältä ja oikealta, sellaiselta että tässä voisi olla kantava perusta, vakaa kivijalka jollekkin pikkuisen enemmällekkin.
Pessimisti ei pety ja pitää mielessään epäonnistumisen mahdollisuuden.. Silti oon antanut itselleni luvan nyt heittäytyä.

Korjattavaa minulla on paljon, toiseen huomioon ottamisessa ja muussa sellaisessa. Oon asunut niin pitkään yksin/reissuleskenä.. Mutta ne on pieniä epäkohtia jotka toinen varmasti antaa anteeksi, koska hän on samoista lähtökohdista.. 

En tiiä, tähän voisi raapustaa vaikka mitä. mutta löysin etsimäni.
Heavymiehen, jonka kanssa voisi olla pitkä tulevaisuus, mie oon ainakin valmis tekemään asian eteen kaikkeni että näin tulisi olemaan.

Aivoni ovat pehmeät. Pää ihan sekaisin eikä siellä oo mittää järkevää ajatusta.

Ninni kuittaa.